Pienoisromaani Kivi-paperi-sakset on nykyisin jo hieman vanhentunutta scifiä. Tarinan runko tulee kyberpunkin kliseistä, ja tekniikan ja maailmantilanteen osalta aika on jo ajanut Suomentajan esipuhe ja kirjan lopussa oleva sanasto eivät nykyään ole niin tarpeellisia ainakaan varsinaisen kohderyhmän kannalta, kun internetin tietokannat ovat saatavilla, scifin historiaa ja japanilaista kulttuuria tunnetaan Suomessakin jo paremmin.
Jos nämä seikat eivät haittaa, niin McDonaldin käyttämä kieli ja kerronta on ihailtavan herkkää ja taitavaa. Liialla pituudellakaan tätä kirjaa ei ole pilattu. Päähenkilön ja hänen rakastettunsa suhteesta tulee mieleen Simon Ingsin Rautakalan kaupunki, osin siksi että molemmissa henkilöinä ovat taidealan opiskelijat. Kaksi ja puoli tähteä.