MatkamuistoKauhunovelliantologia

Sidottu.

Maneki neko on perinteinen aasialainen vaurauden ja onnen symboli - mutta tuoko kissapatsas todella onnea? Kuusi suomalaista kirjailijaa tarttui haasteeseen...

Kuudessa hyvin erilaisessa tarinassa palataan arkeen ikimuistoisen matkan jälkeen. Mutta mitä matkalaukussa tulikaan kannettua kotiin?

Huora

Henry Ahon novelli on yhtä karski kerronnaltaan kuin arvomaailmaltaan. Perinteisille merimieskertomuksille uskollisessa tarinassa hirvittävä nukke ja repivä syyllisyydentunne sekoittavat miehen elämän.

Kun satakieli vaikeni

Jonna Monosen romanttista kauhua sykkivässä kertomuksessa sokea nainen tekee Australian-matkallaan uroteon oman henkensä uhalla. Vastalahjaksi hän saa oudolta noitatohtorilta suurenmoisen lahjan: näön silmiinsä. Mutta pian alkaa tuntua, että lahjalla oli sittenkin hintansa, hirvittävä hintansa...

Se vitun kissapatsas

Juha Mäntylän kireäpinnaisen minäkertojan lapsuudesta on jäljellä vain pahaa mieltä ja pieni koristepatsas. Välillä on vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa, ja silloin voi päästää harkitsemattomia sanoja - joilla on järkyttävät seuraukset, kun patsas heittäytyy suojelevaksi.

Ikuisesti iholla

Kaikissa kulttuureissa ei ihon kuviointi ole harmitonta koristelua. Riku Talvitie maalaa kammottavan kuvan: tatuoinnin, joka alkaa ottaa valtaa ja haluaa hävittää. Novelli on kaikkien nahkansa värittäjien painajaisuni.

Luomi

Arttu Tuominen kuvaa asiantuntevasti ja herkällä kynällä tunnelmia kehitysmaaprojektissa, olosuhteissa, joissa vaikeudet tuntuvat voittamattomilta. Hyvän puolesta taisteleva päähenkilö Sarita tulee hankkineeksi ylleen kirouksen, joka seuraa häntä Suomeen asti. Sarita saa huomata, että epätoivo ei tunne kulttuurirajoja.

Hermia Tengu

Johanna Valkaman aikamatkassa ympäristökatastrofi jättää elettäväksemme raunioiden, harhanäkyjen ja väkivallan maailman. Ääriolosuhteissakin ihminen hakee toivoa ja turvaa - mutta miten käy, kun kumpaakaan ei ole luvassa?