Kristalliluola

Pakko tunnustaa: Olin niin innoissani tästä kirjasta, että heti sen luettuani kävin tilaamassa itselleni koko trilogian. Silti on jotenkin vaikea pukea sanoiksi, mikä minua tässä kirjassa niin paljon viehätti. Kyseessä oli niin monen pienen asian kokonaisvaikutelma, että en edes välttämättä niitä tiedostanut tätä lukiessani. Oli kuitenkin jo ensimmäisestä kappaleesta lähtien varmaa, että olin löytänyt jotain erityistä. Viime vuosina olen päästänyt sisäisen Arthur-fanini valloilleen ja todella perehtynyt koko legendaan. Ei vain pintapuolisesti, vaan todella kaivautunut syvemmälle. Tätä tehdessäni olen väistämättä perehtynyt laajaan kirjallisuuden skaalaan, joka kattaa osia todellisesta legendasta. Monet näistä lukemistani teoksista tarkastelevat legendaa kuningas Arthurin näkökulmasta, siitä, miten pieni poika veti miekan kivestä ja miten hän nousi kansansa rakastamaksi kuninkaaksi. Mikä Kristalliluolassa hämmästytti, oli näkökulman kääntäminen Merlinin puoleen. Loistoveto, sillä Merlin on takuulla yksi legendan keskeisimpiä ja kiehtovimpia hahmoja. Velho(tai maagikko, mitä nimeä nyt halutaankaan käyttää), joka on kaikkien nerokkaiden suunnitelmien takana, aivot ja magia, joka toimii kokoajan taustalla. Tässä oli heti yksi, iso herkkupala, josta Stewart antoi maistiaisen. Toinen oli äärimmäisen kaunis kirjoitustyyli. Kuvailevaa kyllä, mutta ei missään nimessä tylsää- Itse asiassa luulen, että tässä lähestytään koko mysteerin ydintä: Stewartin tapa jättää lukija oman älynsä varaan. Hän jättää pieniä vinkeejä tapahtumista, mutta ilman pientä omaa hoksaamista jää suurin osa kirjan nerokkuudesta piiloon. Tämä nimenomaan sai minut suorastaan imemään jokaisen sanan paperilta siinä epätoivossa, että jotain pientä saattoi jäädä huomaamatta. Pakko vielä mainita, että Kristalliluola tekee kunniaa alkuperäisille legendoille omalla persoonallisella tavallaan. On brillianttia, miten tarina on syntynyt selvästi omanlaiseensa muottiin, silti legendan pääpiirteitä seuraillen. Okei. En viitsi enää tylsyttää ketään lisäämällä miljoonia muita pikkuseikkoja, josita nautin jo ennestään kuolettavan pitkähköön ja tylsään arvosteluun...

Kristalliluola oli tutustumisen arvoinen teos mutta se paneutui niin yksityiskohtaisesti ympäristön ja asioiden kuvaamiseen että omalta kohdaltani koin sen liian hitaasti eteneväksi. Merlinfanina olen kuitenkin tyytyväinen että luin kirjan loppuun asti joten suosittelen sitä muillekin samanhenkisillä. Lukukokemus on kuitenkin joka kerta aina henkilökohtainen ja ainutlaatuinen.