Vaikuttaa siltä, että Eddings-kuume on vallannut minut uudelleen. Belgarionin tarun toinen osa tuli nimittäin luettua yhdessä hujauksessa, aivan kuten edelliselläkin kerralla.
Ennustusten aika jatkaa Garionin ja kummapnusten salaperäistä matkaa. Tserek ja muut alornikuningaskunnat ovat jääneet taakse, ja seikkailu käynnistyy Arendiasta, sisällissodan repimästä maasta. Siellä vastakkain ovat mibreläiset, jotka kohteliaisuuksineen, turnajaisineen ja huokailevine neitoineen muistuttavat Pyöreän pöydän ritareista kertovaa eeposta. Heitä vastassa ovat asturialaiset, jousiampujat ja vihreisiin viittoihin pukeutuvat Robin Hoodit. Arendiasta matka jatkuu Tolnedraan, joka legioonineen on Rooman imperiumin vastine, sekä Nyissaan, jonka asukkaat palvovat käärmeitä, ja ovat enemmän tai vähemmän koukussa huumaaviin aineisiin. Myös salaperäisen retken tarkoituksesta selviää enemmän, ja Garion löytää itsestään uusia kykyjä. Seurueen koko karttuu myös muutamalla jäsenellä, joista omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti Ce'Nedra, Keisarillisen Tolnedran uppiniskainen prinsessa.
Ennustusten aika on yksi omista suosikeistani Belagarionin tarussa. Tarina saa uusia kutkuttavia käänteitä ja Garion on kasvanut edellisen kirjan pikkupojasta lähemmäs miehen ikää. Belgarionin taru on koukuttanut minut jälleen.
