Purppuramuumio: Tieteiskertomuksia

Alkuteos ilmestynyt 1961. Suomentaneet U. Ruhanen ja R. Širokov. Taiteilija: B. Markevitš.

1. laitos: Edistys, 1968.
2. laitos: Kustannusliike Mir, 1978.

Sisällys:

• Rapusaari
• Elektronivasara
• Kone EN, malli 1
• Savijumala
• Peli
• ”Ludwig”
• Kun esitetään kysymyksiä
• Purppuramuumio

”Kertomuskokoelmani Purppuramuumio koskettelee tieteen ongelmia, jotka kenties ovat tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneelle lukijalle ennestään tuttuja muista teoksista. Mutta tässähän ei tietenkään ole kysymys ole itse ongelmista. Tärkeintä on seurata niiden mahdollista kehitystä ja osoittaa 'mitä voi tapahtua, jos'...

Jokaisen kertomuksen motoksi voitaisiin ottaa sitaatti jostakin arvovaltaisesta julkaisusta tai erikoistutkielmasta vahvistukseksi siitä, että kertomus perustuu tosiasioihin ja päteviin tieteellisiin tutkimuksiin. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä...

Olen vakuuttunut siitä, että maailmassa on nykyään koittanut aika, jolloin jokainen oman ja lastensa onnen puolesta taisteleva ihminen on velvollinen vaatimaan täsmällistä ja selvää vastausta kysymykseen:

'Tiedemiehet! Mitä ja ketä varten te ratkotte tieteenne ongelmia?'

'Totuuden löytämiseksi.'

Tämä tavanomainen vastaus ei nykyään enää tyydytä ketään...”

Anatoli Dneprov (s. 1919) on tiedemies, fyysikko, neuvostoliittolaisen sodanjälkeisen tieteiskirjallisuuden uranuurtajia. Hän on julkaissut neljä kokoelmaa tieteiskertomuksia: Maxwellin yhtälöt, Maailma, jossa minä katosin, Kuolemattomuuden kaava ja Purppuramuumio.

Näissä kertomuksissa ilmenee mitä vakuuttavimmalla tavalla neuvostoliittolaisen tieteiskirjallisuuden peruspiirre – historiallinen optimismi, johdonmukainen humanismi ja leppymätön viha taantumusvoimia kohtaan.