Purppurakeisari
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Pirkko Biström. Sidottu.
Keijujen sodan odotettu jatko-osa!
Keijuprinssi Pyrgus Malvae, surmatun keisari Apatura Iriksen poika, valmistautuu kruunajaisiinsa Purppurapalatsissa. Prinsessa Sinisiipi ei ole lainkaan vakuuttunut veljensä valmiuksista kohdata valtakunnan ykkösmiehen haasteet. Valtakunnan portinvartijaksi asetettu keksijä Fogarty tuo lontoolaispoika Henry Athertonille viestin, että hänen apuaan tarvitaan pikaisesti.
Keisarillisessa hovissa vehkeilevä salaliitto suunnittelee jalosäätyisen veren vuodattamista. Lordi Nopsasiipi havittelee holhoojan roolin kautta valtaa itselleen. Hän esittää kuolleista herätetyn Apatura Iriksen omakätisesti allekirjoittaman sopimuksen, jolla Pyrguksen ja Sinisiiven alaikäinen velipuoli Gamma määrätään tulevaksi hallitsijaksi.
Monia huimia seikkailuja on edessä ennen kuin keijumaailmaan lopulta ehtinyt Henry löytää maanpakoon karkotetut ystävänsä. Keijujen sodassa puolueettomina pysytelleet metsänkeijut valitsevat puolensa, mutta kenen joukoissa ryömivät vallankumousta suunnittelevat wangaramaslierot? Entä kuinka tähän kaikkeen ovat sotkeutuneet kierot saippuatehtailijat Jasper Hopea ja Silas Sitruuna?
Herbie Brennanin humoristinen saaga jatkaa fantasiakirjallisuuden raja-aitojen kaatamista. Keijumaailman vallanperimyskiistoista aineksensa ammentava Purppurakeisari on täynnä koheltavia käänteitä, nokkelia repliikkejä ja yksityiskohtien iloista pyrähtelyä.
Herbie Brennan
Herbie Brennan (oikea nimi J. H. Brennan, Irlanti, 1940) on kirjoittanut useita kymmeniä kirjoja ja hänen teoksiaan on ilmestynyt yli viidessäkymmenessä maassa.
Keijujen sota
Viisiosainen sarja, jonka suomentaminen jäi kesken.
Sarja sisältää 2 pääteosta ja yhteensä teoksia 2 kpl.
Kirja-arvioita
mielestäni kirja oli parempi kuin edeltäjänsä mutta kuitenkin edelleen sekavahko ja ei niin mieluisa lukea.
Olen hieman pettynyt tähän kirjaan. Purppurakeisri ei ole mukaansa tempaava ka mielenkiintoinen kuin keijujen sota, mutta on silti miellyttävää luettavaa. Juoni oli hyvä, ja kirjassa tulee esiin nyt paljon suurempi osa keijuvaltakuntaa. Lukemista vaikeutti taas se, että kirja hyppii paljon henkilöstä toiseen aika vauhdilla, ja aina välillä saa miettiä "missäs tää henkilö nyt olikaan", tai että "mitäs se nyt oli tekemässä".