Sade on monipuolinen dystopia, jonka teemana on "vähän kaikki". Rakenteellisesti sen pitää koossa taidokas paralleeli- tai peilikuvarakenne, jossa kukin teema saa teoksen aikana tavalla tai toisella peilikuvan, variaation tai uuden näkökulman. Juoni on samalla täysin ennalta-arvaamaton ja silti jotenkin hyvin tyydyttävä. Hahmot ja maailma ovat sekoitus käsitteellisyyttä ja konkreettista arkisuutta.
Kokonaisuutena Sade on kiehtovan omalakinen kokonaisuus, joka on hyvin leimallisesti aikansa tuote. Sade ei ehkä ole enää yhtä mullistava ja osuva kuin se lienee ollut ilmestymisvuonnaan, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös tämä aika kaipaisi oman Sateen. Neljä tähteä kuvaavat sitä ällistymistä ja uuden, tuoren otteen löytämisen riemua, jota koin Sadetta lukiessani.