Unelmakuolema
Graafinen suunnittelu: Ilona Ilottu. Kannen piirros: Inari Krohn.
1. painos: Teos, 2004. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Teos, 2008. Nidottu.
”Siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa toisensa, on aina läsnä kahdeksan aavetta.”
Lucialla, unettomuudesta kärsivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuorille, mahdollisimman laadukas kuolema.
Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. He uskovat tieteen vielä kerran löytävän ratkaisun parantumattomiin sairauksiin.
Unelmakuoleman kaupungissa tapahtuu selittämättömiä asioita. Kaupunkilaisia askarruttaa muun muassa yhä tiheämmin esiintyvä valoilmiö, eräänlainen tulikimalainen, jota epäillään tiedustelijarobotiksi.
Unelmakuoleman ihmisverkko on toisiinsa yhteyksissä Lucian kautta, jonka asiakkaiksi valikoituvat kaikkein pulmallisimmat tapaukset. Kassu on häirikkönuori ja liittyy työpaikkoja sabotoivaan salaiseen iskuryhmään. Äänitarkkailijana toimivaa Tottia piinaavat äänet, joita kukaan muu ei kuule. Syvämietteinen Nara on pettynyt ihmiskuntaan ja haluaa kuoleman kautta siirtyä osaksi kasvikuntaa.
Tapaamme myös uudelleen Krohnin aiemmista teoksista tohtori Keinolemmen ja yhden Håkanin Pereat mundus -romaanista (1998) sekä tohtori Umbran Umbrasta (1990).
Unelmakuolema nostaa esille ihmisen ristiriitaisen halun elää ikuisesti ja kuolla lopullisesti. Ikuisuus tietoisuutena ilman alkua ja loppua lohduttaa – poismenneet ovat yhä keskuudessamme – mutta se myös kauhistuttaa. Keitä tässä huoneessa on minun lisäkseni? Eikö ole mitään toivoa päästä lepoon? Miksi on jätettävä oma koti, ihmisruumis?
Lehdistöotteita:
”Jos vakavan ja vilpittömän moraalisia kirjoja enää kirjoitetaan, Unelmakuolema on sellainen.” – Riina Maukola, STT 20.9.2004
”Krohn on jälleen kirjoittanut kirjan, joka sinkoilee tähtenä syvyyksissä – niin kuin salaperäinen kimalainen Unelmakuolemassa. Viiltävä tutkielma aikamme ilmiöistä huipentaa sarjan, joka alkaa Krohnin läpimurtoromaanista Tainaron (1985). – – Kirkkaan, kauniin ja aidon mahdollisuus kylvetään lukijan mieleen. Jokin puhdistava – katarttinen – vaikutus huokuu kauhujen kavalkadin läpi.” – Pirjo Lyytikäinen, Helsingin sanomat 26.9.2004
”Syvästi eettisenä kirjailijana Leena Krohn kritikoi taidemaailman ohella myös median härskiyttä, kaupallisen viestinnän invaasiota ja ihmisen hedonismia ja itsekkyyttä.” – Leena Tuomela, Ilkka 19.9.2004
”Krohnin luoma lähitulevaisuus on täynnä tieteiskirjallisuudesta ennestään tuttuja elementtejä. – – Silti Krohn ei niinkään visioi Unelmakuolemassa tulevaisuutta vaan kuvaa meidän aikaamme.” – Susanna Rapinoja, Image 8/2004
”Unelmakuoleman villisti risteilevät todellisuudet kertovat ehtymättömästä uteliaisuudesta, ja sarkasmikin on vain yksi tyylikeino.” – Hannimari Heino, Uusimaa 22.9.2004
Käyttäjät lukeneet myös
Leena Krohn
Leena Krohn (s. 1947) on opiskellut kirjallisuutta, filosofiaa ja psykologiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluu aikuisten, lasten ja nuorten kaunokirjallisuutta sekä esseitä. Tuotannossaan hän on pohtinut ihmistä ja todellisuutta, näkyvää ja näkymätöntä, tietoisuutta ja minuutta, kuolemaa ja elämää, totta ja harhaa, hyvää ja pahaa. Tuotannon tunnusmerkeiksi ovat nousseet pohdiskelu, pureva tyyli, vaivihkainen huumori ja kuulas kieli.
Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia vuonna 1992. Krohnin teoksia on käännetty useille kielille. Tainaron (1985) oli World Fantasy -ehdokkaana 2005. Krohnille myönnettiin Aleksis Kiven rahaston palkinto 2013 kirjallisesta elämäntyöstä.
Kirjallisuutta
Muita teoksia kirjailijalta Leena Krohn
Kirja-arvioita
Unelmakuolema on vakava teos, joka piirtää alusta alkaen lukijan eteen hieman erilaisen, mutta kuitenkin pääpiirteissään tutun maailman. Krohn tarjoaa tapansa mukaan varsin erilaisia hahmoja, aina empaattisesta, työnsä rajoja rikkovasta nukutuslääkäristä aaveäänten kanssa keskustelevaan Tottiin ja maailman aivan erilaisella tavalla hahmottavaan Naraan. Näiden hahmojen kautta kuvataan sitä maailmaa, jossa meistä jokainen elää, niin kuolemattomuuden uupumatonta etsintää kuin sitä, kuinka jokainen joskus haluaisi luopua kaikesta, päästää irti ja antaa periksi. Krohnin teos on surullisuudessaan ja terävyydessään myös samalla lempeä; ehkäpä jäljellä on sittenkin vielä toinen vaihtoehto? Tai ehkäpä kaikki ei lopukaan kuolemaan?