Hotel Sapiens
Hotel sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Ulkoasu: Dog Design. Sidottu, kansipaperi.
Helmet-kirjallisuuspalkintoehdokas 2016.
Hotel Sapiens on ihmisten tarha ja turvapaikka. Hotel Sapiens on hulluinhuone. Se on myös koulutuskeskus ja museo. Se on pakolaisleiri ja evakuointikeskus, koska sinne tulleet tai tuodut ovat paossa maailmasta, jota luultavasti ei enää ole. Hotel Sapiens on sairaala ja lääketieteellinen tutkimuslaitos, sillä talon asukkaita tutkitaan ikään kuin he olisivat harvinaisen taudin kantajia. Ja pahan, parantumattoman taudin kantajia he ovatkin: taudin nimeltä ihmisyys.
Hotel Sapiens on romaani maailmastamme, jonka asukkaat eivät ole kunnossa ja joka näyttää tulleen tiensä päähän. Krohn on jälleen kirjoittanut häiritsevän hauskan ja syvästi viisaan kirjan.
”Krohnin yhä uusia arvoituksellisia kuvia luova fantasia on Hotel Sapiensissa parhaimmillaan.” – Pirjo Lyytikäinen, Helsingin sanomat 10.2.2013
”Leena Krohn pakottaa ajattelemaan, mutta tekee sen originellien ja toisaalta tunnistattavien ihmistyyppien ja havainnollisen ympäristökuvauksen avulla. Oman värinsä kertomuksiin tuovat erilaiset avoimet ja kätketyt kulttuuriset viitteet. Hotel Sapiensin kertomuksissa on lohdullista viisautta, hyvää tekevää huumoria ja raikasta satiiria, eli muuatta huvittavaa henkilöhahmoa lainaten kaiken kaikkiaan 'hyvä meininki'” – Raija Hakala, Aamulehti 9.2.2013
”Leena Krohnin romaani tutkii ihmisyyttä tulevaisuudessa ja iskee nykypäivän ilmiöihin. Tutulla vierauden alueella liikutaan. Leena Krohnin uusin romaani Hotel Sapiens on tekijälleen ominainen luotaus toden ja maagisen, teknologian ja ihmisyyden, järjen ja kaaoksen rajapinnasta ja kaksijakoisuudesta.” – Risto Löf, Savon sanomat 24.2.2013
5/5 tähteä. ”Tämä viisas, kummallinen ja kiehtova romaani kannattaa lukea saman tien uudestaan." – Jonna Tapanainen, Me Naiset 8/2013
”Kiinnostavinta kirjassa on se tapa, jolla Krohn täysin vapautuneesti liikkuu esteettisten tunnelmien luomisesta kantaaottavaan yhteiskunnallisuuteen.” – Virpi Alanen, Turun sanomat 17.2.2013
Leena Krohn
Leena Krohn (s. 1947) on opiskellut kirjallisuutta, filosofiaa ja psykologiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluu aikuisten, lasten ja nuorten kaunokirjallisuutta sekä esseitä. Tuotannossaan hän on pohtinut ihmistä ja todellisuutta, näkyvää ja näkymätöntä, tietoisuutta ja minuutta, kuolemaa ja elämää, totta ja harhaa, hyvää ja pahaa. Tuotannon tunnusmerkeiksi ovat nousseet pohdiskelu, pureva tyyli, vaivihkainen huumori ja kuulas kieli.
Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia vuonna 1992. Krohnin teoksia on käännetty useille kielille. Tainaron (1985) oli World Fantasy -ehdokkaana 2005. Krohnille myönnettiin Aleksis Kiven rahaston palkinto 2013 kirjallisesta elämäntyöstä.
Kirjallisuutta
Muita teoksia kirjailijalta Leena Krohn
Kirja-arvioita
Olen lukenut Krohnilta aikaisemmin vain Tainaronin, joka lumosi erikoisella kerrontatavallaan. Tainaronia ja Hotel Sapiensia yhdistää yksi erityinen krohnmainen ominaisuus: jokainen luku on kuin oma saarensa, mutta pienet palaset muodostavat yhdessä kokonaiskuvan maailmasta - ja se kuva käsittelee ihmisyyttä, joskus hyvin yllättävilläkin tavoin. Kertojana suurimmassa osassa lukuja on Väinö K., mies, joka nuorempana harrasti pilvibongaamista. Hahmojen nimet ovat hyvin erikoisia ja ne kuvaavat enemmän heidän ammattiaan tai tapojaan kuin olisivat oikeita ristimänimiä. Sivuilla seikkailevat mm. Higgsin bosoni, Kukkakauppias, Hullu, Hävytön ja Eukko. Krohnin teoksessa vilisee myös erilaisia olioita, jotka haastavat elämisen muotoja, yhdistämällä orgaanisen materian koneeseen. Kaitsijat, näkymättömänä pysyttelevä tekoäly, joka on yksi tai monta, ovat kehittyneet ihmiskunnan rengistä heidän isännäkseen. Kaitsijat käyttävät apureinaan Nunnia, lihan ja koneen hybridejä, jotka pitävät Hotel Sapiensin pyörimässä toimimalla mm. hoitajina, vanginvartijoina ja ruokalan täteinä. Erään mielenkiintoisen olentojen ryhmän muodostavat Ennallistetut, menneiden aikojen tieteen ja filosofian suurmiesten saippuakuplamaiset hologrammit, jotka pitävät luentoja, joille kaikkien asukkaiden tulee osallistua. Tekstin yllä leijuu epämääräisyyden ja epätietoisuuden ilmapiiri. Kaikkea ei paljasteta ja vain useammalla lukukerralla alkaa muodostaa syvempiä yhteyksiä. Hotel Sapiens ei välttämättä ole Krohnin terävintä kärkeä (vaikea sanoa tutustumatta hänen laajaan tuotantoonsa tämän paremmin), mutta sen sisältämä idea on kiehtova ja herättelevä. Jos tahdot haastavan kirjan luettavaksesi, Hotel Sapiens on tällaiseen erittäin hyvä valinta. Krohn ei tarjoile valmiiksi pureskeltua vaan haastaa lukijansa allegorioillaan. Teoksen aihepiirit ovat hyvin ajankohtaisia: jonkin onnettomuuden johdosta viimeiset ihmiset elävät Hotel Sapiensissa, jota ympäröi sumupilvi, suojakupu, jonka läpi ei näe. Maailma sen rajojen ulkopuolella on todennäköisesti tuhoutunut kokonaan tai ainakin se on saastunut elinkelvottomaksi. Vapaus tarkoittaa, että voi valita väärin, ja kun ihmiskunta on valinnut riittävän monta kertaa väärin, voivat sen viimeiset edustajat löytää itsensä Hotel Sapiensista. Oli hienoa kuulla, että Hotel Sapiens valittiin pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
”Hotel Sapiens” on Leena Krohnille tuttuun tapaan laajojen ajatusten teos, joka vaatii myös lukijansa mukaan ajatustyöhön. Lukijan painotuksista riippuen kirja on mahdollista lukea esimerkiksi ekologisen teemansa kautta, maailman hätähuutona, tai vaikkapa ihmisyyden puolustuspuheena.
Tarinan puitteet ovat kutkuttavat. Jonkinlaisen katastrofin myötä ihmiskunnan yhteinen maailma on kutistunut yhden hotellin kokoiseksi. Hotel Sapiens on ihmisten evakuointikeskus tai säilytyspaikka. Maitomainen sumu eristää hotellin muusta maailmasta ja mykät nunnilta näyttävät koneet valvovat ihmisasukkeja, kenties viimeisiä koko maailmassa.
Okei, minä en ymmärtänyt tätä kirjaa laisinkaan. Tajusin kyllä mitä luin, mutta ilmeisesti kirjaan upotettu hieno sanoma ei tehnyt minuun mitään vaikutusta. En osannut laisinkaan odottaa mitä kirja piti sisällään kun sen hetken mielijohteesta kirjastosta varasin ja no, oikeastaan tämän olisi voinut jättää sinne hyllylle kokonaan. Useinkaan en osannut lukiessa yhdistää kenestä tarinaa kerrottiin ja kuka kertoi. Muutamat hahmot tulivat tarinan myötä tutuiksi, mutta koko Hotel Sapiens-kuvio oli minulle täyttä ihmetystä alusta loppuun. Ehkä minulla ei vaan ole oikeanlaista otetta tällaisten kirjojen lukemiseen. Tuntui, että tässä ei ollut minkään sortin juonta vaan koko kirja keskittyi elämän ja sitäkin erikoisempien asioiden pohdiskeluun. ainakin siltä osalta mitä minä ymmärsin lukemaani. Jos tämä olisi ollut yhtään pidempi kirja, olisi se jäänyt lukematta, mutta ohuutensa takia, ei ylpeys antanut periksi lopettaa kesken. Kai sitä jokaisen intohimoisen lukijan on asuttava ainakin kerran huonon kirjan ansaan ja tämän minä juuri tein. On tätä ylistettykin, mutta romanttisen fantasian ihannoijalle täysin väärä valinta.