Alkuteos ilmestynyt 1961. Suomentanut Leena Salminen. Nidottu.

Kaikki alkoi siitä, että asianajaja Sir Christopher Everness Lontoosta kirjoitti ystävälleen George Grantleylle pyytäen tätä hankkimaan perheelleen talon Wilchesteristä. Hän halusi puutarhan ja paljon tilaa. Mutta kiinnostuessaan Scarletien talosta hän ei tiennyt mitä sai. Sillä Angleseyn talo ei ollut mikä tahansa maalauksellinen vanha kartano keskellä ystävällistä pikkukaupunkia. Se oli Market Streetin häiritsevä silmätikku, kuin jättiläismäinen kulkuri näpistelijöiden ja irtolaisten joukossa.

Ennen kaikkea se oli talo, jossa hallitsivat salaperäiset pimeät voimat. Angieseyt ja Scarletit olivat näytelleet tiettyä osaa Wilchesterin elämässä, mutta heidän talonsa tuntui olevan kohtalokas paikka lapsille. George Grantleyn pieni Charles-serkku kuoli hämärissä olosuhteissa siellä ja myöhemmin ilmeni, että lapsilla oli tapana yrittää itsemurhaa tässä synkässä paikassa. Ei ihme, että Angleseyn talossa kummitteli...

Julkaistu
1963 (Gummerus)

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Silmukka-sarja

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
90
80
70
62
50
40
31
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

3/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Pettymys. Minkä luulin olevan perinteellinen englantilainen kummitusjuttu satoja vuosia vanhasta rakennuksesta olikin jaaritteleva kristillis-okkultistinen eksorkismitarina. Aiheessa sinällään ei ole mitään vikaa, mutta jos noin kaksi kolmasosaa kirjasta käsittelee pitkäpiimäisen yksityiskohtaisesti kiinteistökauppaa ja muutenkin kansien välissä vilahtelee täysin irrallisia ja tarpeettomia hahmoja, ei voi olla kovin innoissaan. Välillä tuli mieleen tohtori Tavernerin idioottimaiset salaisuudet ja se onkin jo aika synkkä tilanne. Kaiken muun hyvän lisäksi kirjoitustyyli muuttuu merkillisesti loppua kohden ja tuntuu kuin kirjoittaja olisi vaihtunut tai itsekin kyllästyneenä vetänyt pienet kännit, että jaksaisi viedä homman loppuun asti. Ei näin.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja