Kultainen malja: Satu uudelta ajalta
Alkuteos ilmestynyt 1814. Suomentanut Sanna Isto-Rodenkirchen. Ulkoasu ja kansi: Eeva Louhio. Kuvitus: Petra Giacomelli. Nidottu.
E. T. A. Hoffmann, saksalaisen romantiikan edustaja, kirjoitti fantasiasävytteisiä tarinoita, joiden tunnuspiirteitä ovat persoonallisuuden ja todellisuuden kaksijakoinen luonne, todellisuuden illusorisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo.
Kultaista maljaa on usein pidetty Hoffmannin parhaana tarinana. Myös kirjailija itse piti sitä mestariteoksenaan. Tarinassa epäonninen opiskelija joutuu kahlituksi vanhan arkistonhoitajan ja ennustajaeukon muodon ottavien yliluonnollisten voimien väliin. Opiskelija rakastuu käärmeenä ilmenevään arkistonhoitajan tyttäreen, kun taas hänen opettajansa tytär juonittelee ennustajaeukon kanssa voittaakseen opiskelijan sydämen ja tuhotakseen arkistonhoitajan.
Tarinan outous on käsinkosketeltavaa – ja mukaansatempaavaa. Hoffmann saa lukijansa vuoroin mukaan yliluonnollisiin näkyihin, vuoroin taas epäilemään niitä hullunhoureina.
Jännityksen mestarillinen käyttö ja yliluonnollisen kuvaukset ovat niin mukaansatempaavia, että lukija uskoo päähenkilön fantasiat, kun niitä kuvataan, ja vasta muiden henkilöhahmojen myötä alkaa epäillä niitä harhoiksi. Tyyli on sujuva, tunteellinen, persoonallinen ja taivutteleva – erinomainen esimerkki romantiikan tradition saavuttamista psykologisista vaikutuksista. Usein kertoja ilmaisee läsnäolonsa lukijalle hämärtäen edelleen fiktion ja todellisuuden välistä rajaa ja antaen tarinalle lisää autenttisuutta.
Kuvittaja Petra Giacomellia Kultainen malja on kiehtonut jo viisitoista vuotta. Haluun tehdä sen pohjalta kuvia yhdistyi pyrkimys saada teos suomeksi. Kuvataiteilijaa innoittaa Hoffmannille tyypillinen sadun ja myytin läsnäolo, lähde josta kumpuaa ehtymättömästi kuvia – ikään kuin Hoffmannilla olisi ollut kyky nähdä toiseen todellisuuteen.
Toisaalta satujen maailma josta Hoffmann haaveili on täysin todellisuudelle vieras. Tämä ristiriita osittain ratkeaa Kultaisessa maljassa ja loppu on onnellinen, toisin kuin Hoffmannilla yleensä. Tarinassa kiteytyy romantiikan ajan idea: kauneus pelastaa maailman.
E. T. A. Hoffmann
Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (Königsberg 1776 – Berliini 1822) oli saksalaisen romantiikan tunnetuin edustaja. Ammatiltaan Hoffmann oli juristi, mutta hän vaikutti myös säveltäjänä, kapellimestarina, musiikkikriitikkona, lavastajana, taidemaalarina ja pilapiirtäjänä Bambergissa, Leipzigissa ja Dresdenissä. Vuodesta 1816 Hoffmann toimi tuomarina Berliinissä. Kirjailijana Hoffmann hakeutui sekä novelleissaan että romaaneissaan mielen oudoille alueille, alitajuiseen, uneen ja fantasiaan. Tarinoiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden harhaisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo.
Hoffmannia pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien esikuvana surrealismista kauhuun. Innoittajakseen hänet ovat nimenneet muun muassa Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe. Hoffmann on vaikuttanut suuresti myös venäläiseen kirjallisuuteen, kuten Puškiniin, Gogoliin ja Dostojevskiin. Jacques Offenbachin ooppera Hoffmannin kertomukset, Léo Delibesin baletti Coppélia ja Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä pohjautuvat Hoffmannin tarinoihin. Myös lasten silmiin unihiekkaa heittävällä nukkumatilla on esikuvansa Hoffmannin tarinassa ”Nukuttaja” – tosin alkuperäinen tarina ei sovi lapsille.
Muita teoksia kirjailijalta E. T. A. Hoffmann
