Paholaisen eliksiirit
Alkuteos ilmestynyt 1815. Suomentanut Arnold Laurell.
1. painos: Karisto, 1930. Kariston klassillinen kirjasto 47.
2. painos: Karisto, 1989. Päällys: Markku Bussman. Sidottu.
Kuuluisan saksalaisen kauhuromantikon erikoislaatuinen tarina kertoo, miten paholainen saa hurskaan munkin valtaansa ja johdattaa hänet kauhistuttaviin tekoihin. Paholaisen eliksiiri saa munkki Medarduksen lähtemään maailmalle, missä uskomattomat seikkailut odottavat häntä.
Vuonna 1815 ilmestynyt teos on kauhuromaanien varhainen klassikko, josta ei puutu nokkelan mielikuvituksen luomia lennokkaita juonenkäänteitä.
Englanninkielinen versio The Devil's Elixirs
E. T. A. Hoffmann
Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (Königsberg 1776 – Berliini 1822) oli saksalaisen romantiikan tunnetuin edustaja. Ammatiltaan Hoffmann oli juristi, mutta hän vaikutti myös säveltäjänä, kapellimestarina, musiikkikriitikkona, lavastajana, taidemaalarina ja pilapiirtäjänä Bambergissa, Leipzigissa ja Dresdenissä. Vuodesta 1816 Hoffmann toimi tuomarina Berliinissä. Kirjailijana Hoffmann hakeutui sekä novelleissaan että romaaneissaan mielen oudoille alueille, alitajuiseen, uneen ja fantasiaan. Tarinoiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden harhaisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo.
Hoffmannia pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien esikuvana surrealismista kauhuun. Innoittajakseen hänet ovat nimenneet muun muassa Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe. Hoffmann on vaikuttanut suuresti myös venäläiseen kirjallisuuteen, kuten Puškiniin, Gogoliin ja Dostojevskiin. Jacques Offenbachin ooppera Hoffmannin kertomukset, Léo Delibesin baletti Coppélia ja Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä pohjautuvat Hoffmannin tarinoihin. Myös lasten silmiin unihiekkaa heittävällä nukkumatilla on esikuvansa Hoffmannin tarinassa ”Nukuttaja” – tosin alkuperäinen tarina ei sovi lapsille.
Kirja-arvioita
Paholaisen eliksiirit on kertomus hurskaan munkin lankeamisesta lihallisen himon valtaan ja hulluuteen murhanhimoineen ja näkyineen. Minä kertojana on munkki, joka kertoo oman tarinansa paholaisen riivaamana. Juoni on varsin yksioikoinen ja kirjassa ei loppujen lopuksi paljon tapahdu, koska samoja asioita pyöritellään eri kohtauksissa. Alkuun kerronnan vanhahtava tyyli vaati hieman totuttelua, mutta lukeminen alkoi pian sen suhteen sujua. Vaikka sivuja oli vain reilu 300, kirja oli tällaiselle tarinalle aivan liian pitkä. Kerronnassa esiintyvät pitkähköt pätkät joutavaa lörpöttelyä oli puuduttavia. Kirja ei ollut erityisen hyvä. Se olisi toiminut lyhyenä kertomuksena huomattavasti paremmin. Luin kirjan ainoastaan kauhuromantiikan historiallisen kiinnostavuuden vuoksi ja en odottanutkaan siltä ihmeitä.