Serkkuni kulmaikkuna
Alkuteos ilmestynyt 1822. Suomennos ja esipuhe: Jukka Sarkala. Nidottu.
Vuonna 1822 ilmestynyt Serkkuni kulmaikkuna on kirjailija E. T. A. Hoffmannin (1776–1822) viimeinen teksti, jonka hän ehti elinaikanaan nähdä painettuna. Mielikuvituksellisista ja omaperäisistä tarinoistaan tunnettua Hoffmannia pidetään kauhu- ja fantasiakirjallisuuden edelläkävijänä, joka saattoi lukijansa usein unen ja valvetilan rajamaille.
Serkkuni kulmaikkuna sijoittuu berliiniläiseen asuntoon, jonka ikkunasta avautuu kiehtova näkymä. Serkukset seuraavat läheisen torin tapahtumia ja henkilöhahmoja kuin mykkäelokuvaa katsellen. Pienistä vihjeistä rakentuu monitasoinen kuva suurkaupungin kuhinasta ja sen lukemattomista, risteävistä kohtaloista.
Teoksen on suomentanut dosentti Jukka Sarjala, joka on kirjoittanut teokseen myös esipuheen.
E. T. A. Hoffmann
Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (Königsberg 1776 – Berliini 1822) oli saksalaisen romantiikan tunnetuin edustaja. Ammatiltaan Hoffmann oli juristi, mutta hän vaikutti myös säveltäjänä, kapellimestarina, musiikkikriitikkona, lavastajana, taidemaalarina ja pilapiirtäjänä Bambergissa, Leipzigissa ja Dresdenissä. Vuodesta 1816 Hoffmann toimi tuomarina Berliinissä. Kirjailijana Hoffmann hakeutui sekä novelleissaan että romaaneissaan mielen oudoille alueille, alitajuiseen, uneen ja fantasiaan. Tarinoiden tunnuspiirteitä ovat todellisuuden harhaisuus ja yliluonnollisten voimien läsnäolo.
Hoffmannia pidetään useiden kirjallisten tyylisuuntien esikuvana surrealismista kauhuun. Innoittajakseen hänet ovat nimenneet muun muassa Nathanael Hawthorne ja Edgar Allan Poe. Hoffmann on vaikuttanut suuresti myös venäläiseen kirjallisuuteen, kuten Puškiniin, Gogoliin ja Dostojevskiin. Jacques Offenbachin ooppera Hoffmannin kertomukset, Léo Delibesin baletti Coppélia ja Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä pohjautuvat Hoffmannin tarinoihin. Myös lasten silmiin unihiekkaa heittävällä nukkumatilla on esikuvansa Hoffmannin tarinassa ”Nukuttaja” – tosin alkuperäinen tarina ei sovi lapsille.