Hämärän vartija

Alkuteos ilmestynyt 1977. Suomentanut Markku Salo.

1. laitos: Love kirjat, 1990. Kannen tekijää ei mainita. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos: Kirjava, 2007. Kansi: Ninni Aalto. Nidottu.

British Science Fiction Association Award 1979, Tähtivaeltaja-palkinto 1990. Locus-palkintoehdokas 1978. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.

D on yhtä kuin D-aine. Se on yhtä kuin Dorka ja Desperado ja Depis. Ystävät ovat hylänneet sinut, sinä heidät, jokainen jokaisen, erillään ja yksin ja vihaten ja epäillen toinen toistaan. D on lopulta Delaamista. Hidas kuolema, aivoista alaspäin. Se se on.

Hämärän vartija on Philip K. Dickin tärkeimpiä romaaneja, aivot nyrjäyttävä tragikomedia ja tieteiskirjallinen trippi minuuden ja toiseuden rajalle. Samalla se on kirjailijan omakohtainen tilinteko 60-luvun huonoimmista ratkaisuista, huumorintäytteinen ja samalla vakava muistokirjoitus ystäville, jotka jäivät huumeiden uhreiksi.

Selviytyäkseen tässä fasistisessa poliisivaltiossa pitää aina osata esittää nimi, oma nimi. Ihan aina. Se on ensimmäinen merkki josta ne katsovat että olet kamoissa, kun et saa päähäsi kuka helvetti oikein olet.

Bob Arctor on epämääräinen huumeveikko, joka haalii valtavia määriä vaarallista D-ainetta. Hän on myös salanimellä Fred työskentelevä valepukuinen huumepoliisi, joka saa tehtäväkseen tarkkailla erittäin epäilyttävää diileriä nimeltä Bob Arctor. D-aineen käyttö johtaa kuitenkin persoonallisuuden jakautumiseen, eikä Arctor edes tajua tarkkailevansa itseään.

"Uskon, että tämä on mestariteos. Uskon, että tämä on ainoa mestariteos, jonka koskaan kirjoitan." – Philip K. Dick

”Hämärän vartija on kuvia kumartelematonta, maanisen hurjaa proosaa, joka rakentaa ehjän visionsa ohessa myös lujaa, määrätietoista, elämyksellistä juonta.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati palkinnon jakoperusteluissa

"Yksi Dickin parhaista romaaneista – hyvin omaperäinen teos." – Johanna Sinisalo, Aikakone