Tuhannen ja yhden yön painajainen

Morgan Blood suitsutti ylistystä, mutta itse en tykännyt kirjasta.

Kokonaisuutena kirja oli sekava, pilviveikot varmasti tykkäisivät unen ja valveen välillä polveilevasta, päämäärättömästä kerronnasta. Tarinan sisällä olevassa tarinassa olevan tarinan seuraaminen alkoi jossain vaiheessa tuntumaan tylsältä, kun kirjan varsinainen juoni ei edennyt ollenkaan.

Kuvaukset Kairosta olivat hienoja, samoin tykkäsin kuvituksesta. En ole itämaisten kulttuurien asiantuntija, joten en tiedä oliko kirjailija pistänyt omiaan tapahtumakuvauksissa, mutta ainakin ne tuntuivat vakuuttavilta mikä lienee pääasia.

Kolmen euron hankintahinta ei aivan ylittänyt kipukynnystä, kun kyseessä on kuitenkin ulkoasultaan kaunis ja hyväkuntoinen kirja... Yhtään enempää en olisi tuosta valmis nyt maksamaan.

Ihailen Robert Irwinin tapaa kirjoittaa ja luoda tarinoitaan eläväksi. Tapahtumien ja henkilöiden yllä leijuu salakavala mystisyys. Erityisesti Tuhannen ja yhden yön painajaisessa Irwinin tyyli ja teemat nousee hyvin esille. Kaikesta näkee, että hän tietää, mistä kirjoittaa. Itämainen satu ja todellisuus kietoutuvat kiehtovasti toisiinsa ja tarina etenee abstraktissa ympäristössä unen ja valveen maailmassa kauhun, huumorin ja seksuaalisuuden teemoissa.

Suosittelen Tuhannen ja yhden yön painajaista absurdismin, maagisten tunnelmien ja itämaisen kulttuurin ystäville. Luin tämän yhdeltä istumalta.