Olen lukenut Pikku Vampyyrejä joskus satunnaisessa järjestyksessä, ne toimivat usein melko hyvin itsenäisinä kirjoina (nyt alan kiinnostua taas pikkuhiljaa). Tämäkin toimii siinä suhteessa, mutta loppu jää todella vajaaksi tässä osassa. Koko ajan lupaillan, että lopussa on luvassa jokin suuri ja jännittävä paljastus, mitä ei kuitenkaan koskaan tule, eikä minkäänlaiseen vaaratilanteeseen jouduta. Ihan kin tarina keskeytettäisiin juuri ennen huippukohtaa.
Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Leena Viljakainen. Kuvittanut Magdalene Hanke-Basfeld. Sidottu.
Antonilla on vesirokko, ja vampyyrisuvussa riehuu rakkaus-niminen tauti. Pikku vampyyri on kerta kaikkiaan menettänyt sydämensä vampyyrityttö Olgalle ja kadehtii Antonin näppylöitä ja hurmaavan rupista naamaa.
Pikku vampyyrin Dorothee-täti taas on menettänyt sydämensä vampyyri Igno von Rantille, jossa on jotain omituista. Antonin täytyy saada selville, kuka von Rant oikein on – muuten koko vampyyrisuku on vaarassa.
Pikku vampyyri ja tyhjän arkun arvoitus on jo kahdestoista huima vampyyriseikkailu. Anton ja hänen ystävänsä ovat esiintyneet Pikku vampyyri -televisiosarjassa myös Suomessa.
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
