Paholainen käsikirjoituksessa

Seitsemän tarinaa vuosilta 1835–1851, ei alkuteosta. Suomentanut Arvi Tamminen.

1. painos: Like, 1990. Nidottu.
2. painos: Like, 1992. Like-taskuklassikot. Nidottu.
3. painos: Like, 2003. Uusi kansikuva. Like-pokkari. Nidottu.

Sisällys:

• Lumityttö: lapsuuden ihme (The Snow Image: A Childish Miracle, 1851)
• Töyhtöhattu: opettavainen tarina (Feathertop: A Moralized Legend, 1852)
• Rappaccinin tytär (Rappaccini's Daughter, 1844)
• Syntymämerkki (The Birth-Mark, 1843)
• Noidutut maalaukset (The Prophetic Pictures, 1837)
• Nuori isäntä Brown (Young Goodman Brown, 1835)
• Paholainen käsikirjoituksessa (Devil in Manuscript, 1835)

Nathaniel Hawthornen ensimmäinen novellikokoelma Twice Told Tales ilmestyi vuonna 1837 määritellen yhdessä Edgar Allan Poen töiden kanssa amerikkalaisen novellin muodon.

LIKEn vuosilta 1835-1851 keräämän seitsemän tarinan koosteen omaelämäkerrallinen niminovelli Paholainen käsikirjoituksessa kertoo kirjoittajan pitkästä, yksinäisestä ja turhauttavasta työstä, jonka päätteeksi ja palkkioksi kirjailija kykenee sananmukaisesti päästämään paholaisen irti.

Hawthornen inspiraation lähteet olivat paljolti samanlaisen kuin Poella. Hän kirjoittaa ihmisen sokeudesta mielikuvitukselliselle, fantastiselle, hyvän ja pahan yhteneväisyydestä – silkasta saatanallisuudesta. Hawthornen pahuus on ihmisten tyhjän ulkokuoren paljastaessaankin lempeää, mukana on satiiri ja ironia.

Hawthorne oli kirjailija, jolle Herman Melville omisti romaaninsa Moby Dick.

”Hawthorne rekisteröi tajunnan tapahtumia, mielen tiedottomia kerroksia, unen ja valveen rajatiloja. Spirituaalisten kokemusten ja ulkoisen maailman suhde jää monesti hämäräksi. Todellisuus on salaperäinen ja mystinen.” – Helsingin Sanomat

”Hawthorne tunsi hyvän kauhun perusainekset: hyvä ja paha elävät rinnatusten ihmisen sisimmässä. Allegorinen kertomus asettaa ironisen peilin omahyväisen ihmisen eteen.” – Ilta-Sanomat