Laiva seisoo sumussa

Tämä teos tuo uuteen kirjallisuuteemme mielenkiintoisen lisän, sillä sitä voinee lähinnä sanoa surrealistiseksi romaaniksi, missä todellisuus ja taru luontevasti sekoittuvat toisiinsa. – Laivan pysähtyessä pitkäksi aikaa merelle sumun takia kertoo erääseen matkustajaryhmään kuuluva runoilija toisten ratoksi tarinan puusepänpojasta, maailmaa vieroksuvasta ja omituisena pidetystä nuorukaisesta, josta kehittyy etevä taidemaalari. Meri on hänen pääasiallisin aiheensa, sen parissa hän unelmoi ja näkee näkyjään sekä solmii vihdoin avioliiton merenneito Oihonnan kanssa. Tarinan tunnelma tiivistyy merkillisen suggestiiviseksi, se tarttuu lukijaan ja pitää hänet vallassaan teoksen loppuun saakka.

Tämäntapainen aihevalinta on kirjallisuudessamme verraten harvinaista, mutta Haahtela on selviytynyt asettamastaan tehtävästä sangen voitollisesti.