Jostain kumman syystä pidän näistä Valhallan tarinoista. En oikein itsekään tiedä miksi. Koko tarina tuntuu rakentuvan henkilöiden himojen ja toinen toistaan epäterveempien ihmissuhteiden ympärille ja toisaalta kaikkea elämää ohjaa uskonto. Suurin osa henkilöistä on jollain tapaa hulluja tai uskovat hullujen olevan niitä viisaita. Mutta jotain hyvää tässä pitää olla koska minulla oli oikeasti hauskaa tätä lukiessa.
Nämä kirjat tekevät aasoille ja vaaneille hieman saman kuin mitä Talvikuningas tekee Arthur-tarinoille, näyttää yhden mahdollisuuden mistä ne tunnetut tarinat ovat voineet syntyä. Aasat ja vaanit ovat tässä ihmisiä, taistelijoita, papittaria, pappeja ja vaikka kirjassa taikuudella on suuri rooli, sen voi hetken mietittyään selittää taikauskoisiksi tavoiksi, uskomuksiksi ja peloiksi, onnekkaiksi ja onnettomiksi sattumiksi ja papittarien hulluudeksi.
