Perintö

Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkinto 2005.

”Mikä saa ihmisen elämään itseään vastaan?”

Seitsemän kovia kokenutta ihmistä muuttaa puoleksi vuodeksi vanhaan puuhuvilaan pohjoisen meren rannalle, toipumaan vauhtisokeudesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Täysihoitola Muistolan katon alla selittämätön työntyy arkiseen, realismi nyrjähtää surrealismiksi, ja koko ajan taustalla häilyy huvilan entisen omistajan, edesmenneen leskirouva Katariina Bráthin henki.

Perintö on tinkimätön, satiirista ja parodiasta ammentava tarina, joka puolustaa oikeuttamme elää ihmisen kokoista elämää. Unet ja mielikuvituksen lento luovat maagisen kaikupohjan tarinaa kertovan Mikaelin ajatuksille sekä täysihoitolan vieraiden toinen toistaan uskomattomammille kertomuksille.

Jyrki Vainonen (s. 1963) on suomalaisen proosakerronnan uudistajia, jota on verrattu mm. Roald Dahliin ja Kafkaan. Häneltä on aiemmin julkaistu novellikokoelmat Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita (1999), Luutarha (2001) ja romaaní Mykkä jumala (2003). Esikoisteoksestaan Vainonen sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Hänen novellejaan on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille. Vainonen tunnetaan myös Jonathan Swiftin tekstien sekä irlantilaisen runouden suomentajana.

”Kiehtovan surrealistinen palapeli, jossa kuljetaan unien, muistojen ja kuvitelmien värittämissä mielenmaisemissa. Lumousta ei rikota turhilla selittelyillä, lukijalle jää tulkintamahdollisuuksia.” ”Omaperäinen romaani, joka sisälsi paljon mieleen jääviä yksityiskohtia.” ”Jos fantasiaa ja maagista realismia lähdetään erottelemaan toisistaan, tämä menee pikemminkin viimeksimainitun rajoihin.” – Kuvastaja-palkintoraati

”Lukemiseksi suosittelen sinulle Jyrki Vainosen Perintöä, joka käsittelee sitä, mikä saa ihmisen elämään itseään vastaan. Se auttaa etsimään uutta suuntaa ja merkitystä elämälle.” – Ilkka Lipsanen alias Danny, avoin kirje Nightwishin entiselle laulajalle Tarja Turuselle (Iltalehti, Viikonvaihdeliite 29.10.2005).

”Vainosen mietitty, kaunis lause vie lukijaa tuntemattomaan kuin taiottuna. Mitään satua ei uusi romaani kumminkaan ole. Suoritusyhteiskunnan moraliteettina se provosoi keskustelua: 'Vapaus on pelottavinta, mihin ihminen voi elämässään törmätä. Sitä täytyy rajoittaa – vaikka sitten vapaaehtoisesti.'” – Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat

”Vainosen kerronta vie mukanaan. Ei pelkästään sen huima mielikuvituksellisuus ja värien kirjo, vaan myös sen tarjoama lohtu. Jokaisen tarina on tärkeä.” – Anne Helttunen, MeNaiset

”Vainonen saa lukijansa hämmentymään ja ihmettelemään, kun näennäisen realistiseen kerrontaan sekoittuvat ihmeellisen ja oudon juonteet. Tällainen kirja jättää lukijan mieleen jäljen, joka säilyy vielä, kun kirjan kansi on jo suljettu. Se lienee myös kirjoittajan tarkoitus.” – Merja Leppälahti, Kiiltomato

”Vainosen romaani Perintö on uhkarohkea ja tinkimätön niin kuin hänen aiemmatkin teoksensa ovat olleet. – – Jos lukijalla ei ole aavistustakaan maailmankirjallisuuden klassikoiden kerrontatekniikoista, hän pääsee liikkumaan vapaasti Vainosen viettelemänä. – – Se, miten Vainonen nivoo erilaiset tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi on epätavallista suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Hän ei konstaile romaanin rakenteella, ei riko kerronnan rytmiä, vaan luottaa kielen, kuvan ja aistien ykseyteen. Kuvat ovat komeita ja kauhistuttavia. – – Surrealismin edeltäjiin kuulunut kreivi Lautréaumont – – on saanut Vainosesta suomalaisen henkiveljensä. – – Nyt, kuten aiemminkin, hän pysäyttää lukijan ihmettelemään olemassaolon outoutta.” – Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti