Löysin sattumalta "Kauhutarinoiden parhaita" (Valpas-Mainos, 1966) -kirjasen mainion Goodreads-sivuston kautta ja päätin napata sen kesälukemistojeni listalle, mukana kun näytti olevan neljä minulle entuudestaan tuntematonta kauhutarinaa varsin nimekkäiltä anglosaksisilta kirjailijoilta.
Frederick Marryatin "Ihmissusi" (1839) perustuu saksalaiseen kansantarinaan ja on kokoelman novelleista ylivoimaisesti kiinnostavin tapaus. Novellissa tavataan puunhakkaaja, joka tulee menneeksi erämaassa naimisiin salaperäisen valkopukuisen naisen kanssa, ja saa niskoilleen toiseen polveen asti ulottuvan kirouksen. Marryatin kertomus sisältää ilmeisesti myös ensimmäisen kirjallisen naisihmissuden, mikäli lukemiani nettilähteitä on uskominen.
Bram Stokerin "Tuomarin kummitustalo" (1891) ei sekään ole hassumpi rottineen ja ilkeästi hymyävine tauluineen, mutta valitettavasti kaksi muuta tarinaa eivät ole sitten kovinkaan kaksisia. Nathaniel Hawthornen "Herra Higginbothamin onnettomuus" (1834) on kaikessa kepeydessään melko tyhjänpäiväinen tarina juoruilua rakastavasta tupakkakauppiaasta. Edward Bulver-Lyttonin "Kummitukset ja ahdistetut" (1859) puolestaan muuttuu kohtalaisen kiinnostavan alkunsa jälkeen sekavahkoksi jaaritteluksi telepatiasta ja yliluonnollisen selitettävissä olevasta olemuksesta.
Novellikokoelmaa voinee suositella innokkaimmille kauhun harrastajille, mutta muut siitä tuskin saavat suuremmin irti.