Miekka ja auringonlasku
Alkuteos ilmestynyt 1963. Suomentanut Tapio Hiisivaara. Päällys: Viljo Roine. Sidottu ja nidottu painos.
Artos Karhu, maalaistytön poika, jossa isän puolelta virtaa roomalaisen sotilaskeisarin ja Britannian kuninkaiden verta, on urhea soturi ja tunteellinen mies, onnekkaampi sodassa kuin rakkaudessa. Hänen mustatukkainen vaimonsa Guenhumara, hänen arvoituksellinen poikansa Medraut, uljas vihollisnuorukainen Cedric ja ystävä Bedwyr, joka haikeilla harppulauluillaan ja "sen toisen, pirullisen kulmakarvansa" hilpeillä kohautuksilla viihdyttää häntä sotapolulla, he kaikki hallitsevat hänen pehmeää sydäntään – ja haavoittavat sitä.
Mutta Artoksella on kutsumuksensa. Hän on koonnut oman ratsuväkijoukon ja taistellut koko elämänsä ajan Britanniaan tunkeutuvaa pakanallisten saksien heimoa vastaan. Tässä maailmassa, rakkaiden soturiensa, rakkaan hevosensa ja koiransa parissa hän on kotonaan. Tässä maailmassa hän on myös voitokas – vielä sinäkin hetkenä, jolloin hän määrää Britannian miekan jätettäväksi toisiin käsiin.
Rosemary Sutcliff
Rosemary Sutcliff (1920–1992) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti arvostetusta historiallisen kaunokirjallisuuden tuotannostaan. Vaikka Sutcliff oli ensisijaisesti lastenkirjailija, hänen tuotantonsa vetosi myös aikuisiin. Kirjailija itse totesi kerran, että hän kirjoittaa ”kaikenikäisille lapsille, yhdeksästä yhdeksänkymmentävuotiaisiin”.
Sutcliff syntyi Surreyssä, mutta merivoimien upseerina toimineen isän työn vuoksi perhe kiersi tukikohdissa eri puolilla maailmaa, kunnes tytär oli kymmenvuotias. Sutcliff sairastui kaksivuotiaana Stillin tautiin, vaikeaan niveltulehdukseen, joka rajoitti olennaisesti hänen liikkumiskykyään ja pakotti hänet lopulta pyörätuoliin.
Kirja-arvioita
todella hyvä "Arthur"-dramatisointi, omaperäinen ja ehjä sellainen...
Cornwellin Talvikuningas oli vuosien ajan yksi suurimpia suosikkejani kaikista Arthur-myytin eri tulkinnoista, mutta tämä kirja tuntui vähintään yhtä hyvältä ja meni ehkä jopa ohikin tiettyjen yksityiskohtien suhteen.
Pidin siitä kun kirjan Arthuriana-viittaukset olivat yleensä aika hienovaraisia, eikä mitään tarkkoja kopioita kyseisen taruston tunnetuimmista kliseistä ja henkilöistä. Kokonaisuudesta jäi loppujen lopuksi hyvin realistinen vaikutelma, mikä on pelkästään hyvä asia näissä historiallisemmissa aiheissa.
Miekka ja auringonlasku on historiallinen romaani ja kuningas Arthurin legendan realistinen uudelleentulkinta. 400-luvun lopun kelttiläistä Britanniaa uhkaavat meren takaa tulevat saksit ja muut valloittajakansat. Länsi-Rooman valtakunta on jo lakannut olemasta, joten apua ei ole saatavilla muualta. Tarina on kerrottu minä-muodossa kelttiläis-roomalaisen sotapäällikkö Artosin (eli Arthurin) näkökulmasta. Kirja oli minusta hyvä, parempi kuin odotin. Ajankuva oli onnistunut, ja sotiminen esitettiin uskottavasti, erityisesti taisteluissa käytetyt taktiikat. Mukana oli monta suurta yhteenottoa. Teos ei ollut varsinaisesti raadollinen, mutta ikäviäkin asioita kuvattiin. Kirjan tarina oli erittäin traaginen, mikä ei ole yllätys Arthur-myytin tunteville. Kerronta oli normaalia rikkaampaa ja tunnelma monessa kohtauksessa vahva, mutta kirjan tuntui vähän vanhahtavalta. Tämä saattoi kyllä johtua käännöksestä. Miekka ja auringonlasku on jäänyt melko tuntemattomaksi, minä soisin sille laajemman huomion. Romaania voi suositella ainakin Bernard Cornwellin Talvikuninkaasta pitäneille.