Synnyinhauta

Kirja kertoo vuoren alta heränneen naisen, jota jumalattarenakin pidettiin, elämästä eri ihmisryhmien keskuudessa. Naisella kasvot ovat alati peitettynä ja hänellä on yliluonnollisia kykyjä. Kirja on jaoteltu kolmeen osaan, jotka toistavat samoja teemoja, ympäristö ja henkilöt vain vaihtuvat. Naisten asemaa yhteisössä käsitellään jokaisessa osassa saman kaavan mukaan – miehet hallitsevat ja sotivat, naiset alistuvat miesten tahtoon ja naiset kahinoivat keskenään paremmuudestaan. Tämä kaavamaisuus vähän tympi ja tarinalla ei tuntunut olevan muutenkaan kunnollista tarkoitusta. Kovinkaan montaa miellyttävää henkilöä ei henkilökaartista löytynyt. Myöskään jumalatar ei saanut minulta sympatioita ja minulle oli melko yhdentekevää miten hänelle tarinassa käy. Juoni välillä junnasi paikoillaan, minkä takia kiinnostavuus kirjaa kohtaan välillä herpaantui. Lopussa koko tarinan pointti selitettiin. Lopetus ei ihan istunut kokonaisuuteen ja se tuntui äkkiä kyhätyltä ja melko naurettavaltakin. Kaikista puutteista huolimatta, kirja oli mielestäni ihan hyvin kirjoitettu. Arvosana 2½

Tarina oli mielestäni unenomainen. Painajaismainen ja jotenkin lumoava,sitoi kiinni. Fantasiaa. En koskaan ajattele fantasiakirjaa yhteiskunnallisista enkä rooli tai sorto tulkintojen kautta. Fantasia on tarinalaji,joka lumoaa tai ei lumoa. Kaikissa kirjoissa on aina löydettävissä kaikenlaisia aatteita ja yhteiskunnallisia sanomia sisältäviä kerroksia. Tämä kirja ei niitä ajatuksia ruokkinut, jotkut kirjat tekevät sen, vaikka ei niitä haluaisi huomata. Esim. voisin sanoa Robin Hobb

Aikaisemmista arvostelijoista poiketen kirja oli mielestäni tosi huono, jos voisi antaa miinuspisteitä niin laittaisin mieluusti. Harvoin jätän huonoakaan kirjaa kesken, mutta nyt oli kyllä aivan pakko. Kirja oli aivan täynnä seksististä/rasistista/tappamismeininkiä ja SILTI se onnistuu olemaan todella tylsä! Mielestäni päähenkilökään ei ollut kiinnostava. Tai sitten minulta on mennyt jotain ohi.. =)

Mielestäni ihan lukemisen arvoinen teos. Alkuun mielenkiintoinen ja juoni eteni mukavaa vauhtia. Kaikenkaikkiaan mukaansa tempaiseva. Minä kertoja oli persoonallinen ja myös muut henkilöhahmot varsin mielenkiintoisia. Loppua kohden kirja alkoi kuitenkin kulkemaan mielestäni alamäkeä, jopa tylsyyteen saakka, niin että sai melkein väkisin rutistaa kirjan loppuun. Uteliaisuus ei kuitenkaan antanut periksi ja hyvä niin, sillä viimeiset sivut ratkovat paljon asioita ja korjaavat kertomuksen ryhdikkyyttä. Kuten jo aikaisemmin taidettiinkin mainita, ei kirja ole mitään ilman viimeistä lukua. Viihdyttävää lukemista joka tapauksessa, joten suosittelen lukemaan.

Mielenkiintoinen ja omaperäinen sekoitus scifiä ja fantasiaa. Kirjan alku on junnaava ja olin monta kertaa vähällä lopettaa kesken, sen verran tylsistyttävältä kirja välistä tuntui. Päähenkilö on ainoa joka jaksaa pitää kiinnostuksen yllä. Muut hahmot jäävät aika ohuiksi ja maisematkin valjuiksi. Mutta ihan kiva luettava, jos aikaa ja jaksamista kahlata akanvirrat läpi. Suosittelen omaperäisestä fantasiasta tai scifistä kiinnostuneille. Arvosana: 6-.

Synnyinhauta on kirja, jossa on yhdistetty melko toimivalla tavalla fantasiaa ja scifiä, joista edellistä on toista paljon enemmän. En ole ennen lukenut kirjailijan teoksia enkä ole ihmeissäni siitä. Idea on hyvä ja päähenkilö kiinnostava ja täynnä kysymyksiä, mutta siinä se on, ei muuta. Kirja ei tarjonnut minulle mitään uutta lukukokemuksellaan, siltä nyt ei ainakaan tunnu tunti kirjan lukemisen jälkeen. Synnyinhauta on mielestäni perusteos, jota lukee kun ei ole muutakaan. Välillä on kuitenkin hetkiä, jolloin lukemista ei voi jättää siihen paikkaan. Synnyinhauta on lukemisen arvoinen kirja, mutta ei erityisen maailmaa vavahduttava tai kaunis, vaan sellainen, joka ei ole mitään ilman viimeistä lukua. Kirjasta pystyi jopa aistimaan pientä opetuksen tynkää lopun perusteella. Kehotan lukemaan, mutta en sen enempää kuin mitään muuta kohtuuhyvää, jossain määrin neutraalia kirjaa.