Mariel, taistelija

Mariel taistelija on valloittava kertomus siitä miten tytöistä voi tulla aivan yhtä suuria sankareita kuin pojistakin. Juoni on pitkälti klassinen. On hyvä joka haluaa voittaa pahan ja lopulta voittaakin. Nuori hiirityttö lähtee ystäviensä saattamana merelle etsimään isäänsä jonka pelätty Laivarottien kuningas, Gabool hurjapää on ottanut vangikseen. Lopulta Mariel onnistuu ystäviensä ja isänsä avustuksella peittoamaan laivarotat ja kirjalla on onnellinen loppu. Pidin kirjasta enemmän kuin monesta muusta saman kaltaisesta, sillä Jacquesin hahmot ovat niin aidon tuntuisia, vaikka ovatkin eläimiä. Suosittelen kaikille jotka pitävät Jacquesin muista kirjoista.

Tämä kirja oli hyvin samanlainen kuin kolme edellistäkin Redwallin tarua. Oli hyvikset ja pahikset, kaksi tapahtumapaikkaa ja runo, jonka mukaan matkattiin.

Pidin hirveän monista kirjan hahmoista, niissä oli paljon eroavaisuuksia ja luonteenpiirteet olivat hurmaavia. Esimerkiksi Kunnon Roosa ja hänen räväkkä naurunsa tai muori Mellus, joka jatkuvasti oli laittamassa Natiaisia kylpyyn.

Juoni oli tuttu aikaisemmista kirjoista, eikä oikein osannut yllättää. Tunnelma ja henkilöiden kehittyminen ajoivat kuitenkin vahvasti jatkamaan kirjan lukemista.

Pääsävyltään kirja oli hyvin lämminsävyinen, vaikka sotaisiakin kohtauksia oli. Kirjan pääteemana voisi pitää juuri ystävyyttä ja sen puolustamista.