Pahan jälkeläinen
Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Mika Kivimäki. Runojen suomennokset Jukka Itkonen. Kuvittanut Allan Curless. Kannen piirrokset: Fangorn. Otavan fantasiaromaani. Sidottu.
Kostonhimoinen hillerisotapäällikkö Swartt Kuusikynsi jahtaa perivihollistaan, eikä kukaan ole turvassa!
Päivänsäde Nuijamäyrä pääsee vihdoin vapaaksi armottoman Swartt Kuusikynnen orjuudesta. Hillerityranni pahimpien murhaajiensa kera vannoo kostoa, mutta niin myös valtiaaksi syntynyt, peloton Päivänsäde: säälimätön tuholainen on surmattava! Hurjat taistelut alkavat, mutta paha pääsee luikertelemaan myös Redwallin luostariin – yllättävässä muodossa.
Käyttäjät lukeneet myös
Brian Jacques
Brian Jacques syntyi 1939 Liverpoolissa Englannissa sukujuuriltaan irlantilaiseen perheeseen. Hän asui lapsuutensa Liverpoolin satama-alueella. Hänellä on kaksi aikuista poikaa. Jacques on kirjoittanut romaaneja, runoja, lauluja, kolumneja sanomalehtiin sekä näytelmiä. Hän on tehnyt myös omaa radio-ohjelmaa.
Jacques huomasi jo kouluaikoina olevansa lahjakas kirjoittaja, jopa niin lahjakas, ettei hänen kouluaineitaan uskottu aina hänen itsensä kirjoittamiksi. Hän myös luki paljon erilaista kirjallisuutta seikkailukertomuksista runoihin. Jacques lopetti koulunsa 15-vuotiaana ja lähti etsimään seikkailuja meriltä. Hän matkusti kauppa-aluksen mukana useisiin kaukaisiin satamiin. Kyllästyttyään merimiehen yksinäiseen elämään hän palasi Liverpooliin, missä hän työskenteli rautateiden palomiehenä, satamatyöläisenä, rekkakuskina, bussikuskina, nyrkkeilijänä, poliisina, postimestarina ja stand-up -koomikkona. Jacques soitti 1960-luvulla yhtyeessä nimeltä The Liverpool Fishermen, jonka perustajajäseninä olivat myös hänen kaksi veljeään.
Redwall-sarja sai alkunsa kun hän päätti kirjoittaa kirjan Liverpoolin sokeainkoulun lapsille, joille hän vei maitoa työskennellessään kuorma-autonkuljettajana. Tarina laajeni ja laajeni ja kirjailija päätti jo olla lähettämättä käsikirjoitustaan kustantajille. Hänen ystävänsä ja lapsuudenaikainen englanninopettajansa Alan Durband luki kuitenkin käsikirjoituksen ja lähetti sen kustantajalle hänen tietämättään. Kustantaja piti lukemastaan ja vuonna 1986 alkoi Redwallin menestystarina. Sarjan teoksia on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.
Päivittäin Jacques ulkoilee koiransa kanssa, tekee ristikoita ja lukee niin paljon kuin ehtii.
Redwallin taru
Sarjan suomentaminen jäi kesken.
Redwallin taru sisältää tällä hetkellä 10 kirjaa.
Pääsarja Otavan fantasiaromaani
Kirja-arvioita
Kahdeksas Redwallin Taru kertoo hilleri Swarttin ja mäyrä Päivänsäteen välisestä vihanpidosta ja lopullisesta taistelusta. Päivänsäde Nuijamäyrä on itseään etsivä nuori mäyrä, joka ei tiedä mistä hän tuli ja ketkä olivat hänen vanhempansa. Uskollisen ystävänsä Tuulisiipi-haukan kanssa hän selvittää asioita sekä löytää paljon uusia ystäviä. Swartt taasen vaeltaa suuren sotajoukkonsa kanssa, ja paha pääsee jopa rauhaisaan Redwallin luostariin: Swarttin jälkeensä jättämä pieni urospoikanen päätyy Redwalliin ja kasvaa nuoren Muratti-hiirineidon kasvattamana. Verhoksi ristitty sotapäällikön poika ei kuitenkaan pääse sinuiksi Redwallin elämän kanssa ja lopulta karkoitetaan hillerin yritettyä myrkyttää erään luostarin jäsenen. Muratti lähtee hänen peräänsä ja seuraa kirjan loppuun saakka hillerinuorukaista, luottaen aina siihen, että Verhossa olisi vielä jotain hyvää. Itse pidin Päivänsäteen alkuperäisestä nimestä. Tässä vaiheessa suomennos ei mielestäni toimi: Päivänsäde Nuijamäyrä, kuten se suomalaisessa tekstissä on, on alkuperäisesti Sunflash the Mace, mikä kuulostaa jo paljon urhoollisemmalta. Annan silti plussaa kansikuvalle, joka on todellinen taideteos. Suosittelen kirjaa oikein lämpimästi.
Pahan jälkeläinen jatkaa samalla tutulla kaavalla kuin useimmat Redwallin tarut. Swartt Kuusikynsi on häijy vihollinen, joka on saatava kukistettua ja hyvien eläinten on jälleen toimittava. Kirja on mukavaa luettavaa ja juoni on hyvä. Säväyksen tuo se, että vihollisen lapsi asuu Redwallin luostarissa. Pidän sarjasta erityisesti eläin hahmojen takia. Runoja ja lauluja on pitkin kirjaa. Olen aina ihastellut sarjan kirjojen kansia ja tässä se on erityisen upea. Kansi on kaunis kuva Päivänsäten ja Tuulisiiven vankkumattomasta ystävyydestä. Kirjaa luettaessa herahtaa usein vesi kielelle, sillä eläinten leivoksia ja ruokia kuvaillaan paljon. Sarja saa plussaa myös siitä, kun hyville ja tärkeille hahmoille voi myös käydä kalpaten - ei aina vain pahimmalle eläimelle. Jokaiseen kesään kuuluu ehdottomasti lukea ainakin yksi Redwallin taru!