Hirvi
Kansi: Hannu Hyrske. Sidottu.
Kuvastaja-palkinto 2002.
Ursula, hemmoteltu kuninkaan tytär, joutuu jättämään kotinsa ja entisen elämänsä tultuaan raskaaksi. Hänet karkotetaan kauas metsän kätköihin, pieneen mökkipahaseen. Hänen on selviämään yksin, apunaan vain ärhäkkä, salaperäinen Paju, ikivanha metsänhaltija.
Ursula synnyttää pojan, Hirven, joka ymmärtää vain metsänväen kieltä ja jonka kotina on metsä. Ursula ja Hirvi ryhtyvät parantajiksi, kun Paju opettaa heille kasvien ja yrttien käyttötavat ja kasvupaikat. Ne ihmiset, jotka uskaltavat tulla heidän luokseen, saavat heiltä avun. Hintana on kuitenkin yksinäisyys, sillä Ursulaa myös pelätään ja nimitetään noidaksi.
Sari Peltoniemi
Sari Peltoniemi (1963–2023) oli äidinkielenopettaja ja kirjailija. Kauhavalla syntynyt Peltoniemi opiskeli Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä, kasvatustieteitä ja kirjallisuutta. Hän toimi 1980- ja 1990-luvuilla Noitalinna huraa! -yhtyeen laulajana ja sanoittajana. Peltoniemi aloitti kirjoittamisen 1990-luvulla lastenhoidon lomassa. Hänellä oli kolme tytärtä. Peltoniemi sai muun muassa Kuvastaja-palkinnon 2002, Anni Polva -palkinnon 2009, Laivakello-palkinnon 2014, Arvid Lydecken -palkinnon 2021 ja Kirjailijaliiton myöntämän Tirlittan-palkinnon koko tuotannostaan. Sari Peltoniemi oli vuoden 2010 Finnconin kotimainen kunniavieras.
”Lempieläimeni on ryhävalas. Tämänhetkiset lempikirjailijani ovat Philip Pullman ja Antti Tuuri. Kannatan – tosin melko passiivisesti – luonnon- ja eläintensuojelua, mutta muuten en ole erityisen poliittinen (joskin kyllä paatoksellinen). Teen hämmästyttävän kärkkäästi kaikenlaisia vapaaehtoistöitä, kun vain kauniisti pyydetään. Kunnianhimoisin tavoitteeni kirjoittajana on yhdistää Veijo Meri -henkinen tyyli ja fantasiakirjallisuus. Olen kasvissyöjä, mutta en vegaani.”
Muita teoksia kirjailijalta Sari Peltoniemi
Kirja-arvioita
Vaikka kirja on luokiteltu nuorten kirjaksi, se ei siltä tunnu. Tarina on omaperäinen ja ei varmaankaan ihan helpoimmasta päästä nuorimmille lukijoille. Kirja on kääritty sadun muotoon alussa prinsessoineen ja kuninkaineen, mutta kerronnan ilme muuttuu edetessä. Siinä on kuvausta metsän mystisyydestä ja on kantaaottava erilaisuuden hyväksymisestä. Olen tyytyväinen, että tuli luettua. (18.4.2022)
Luin tämän noin 12-vuotiaana ja muistan, että kirja oli mielestäni todella outo, mutta tykkäsin siitä silti todella paljon. Tarina oli sen ikäiselle aivan uudenlainen, joten se imaisi mukaansa.