Ritari joka ei ollut olemassa

Alkuteos ilmestynyt 1959. Suomentanut Pentti Saarikoski.

1. painos: Tammi, 1962. Keltainen kirjasto 41. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2004. Klassikkopokkarit. Nidottu.

”– Ja te? – Kuningas oli tarkastuskierroksellaan paladiiniritariston rivien edessä pysähtynyt ritarin eteen, jonka haarniska oli vitivalkoinen. – Miksi te ette nosta silmikkoanne ja näytä kasvojanne?
Ritari ei tehnyt liikettäkään; hänen oikea rautahaarniskan peittämä kätensä puristui tiukemmin satulan nuppiin, mutta vasen käsi, joka piteli kilpeä, näytti kuin vavahtavan.
– Minä puhuttelen teitä, paladiini, mitä! – tiuskaisi Kaarle Suuri. – Miten te uskallatte olla näyttämättä kasvojanne kuninkaallenne?
Ääni kuului selvänä poskisuojusten takaa. – Koska minä en ole olemassa, sire...”

Tästä alkaa ritari Agiluf Guildivernesin tarina, persoonan joka on irrallisiksi jääneiden tietoisuuksien ja tahdonvoimien summa. Aseenkantajanaan ritarilla on Gurdulu, joka on tosin olemassa, mutta ei tiedä sitä itse. Kun synkkäkatseinen nuori Torrismund asettaa Agilufin nimen ja ritarikunnian kyseenalaiseksi, täytyy loukatun ritarin lähteä maailmalle puolustamaan mainettaan.

Huumorintajuiselle olemattoman ritarin tarina on huikea ajatusleikki, historioitsija näkee siinä ritariaikojen ilkikurisen parodian, poliitikko vertauskuvan yhteistyön voimasta tai upseeri ihanteellisen soturin. Riemastuttava ja yllättävä Italo Calvino tarjoaa jokaiselle jotakin.

”Calvinon viehättävä satu ei ole naiivi, ei edes naivistinen. Tekee mieli puhua latinalaisesta täsmällisyydestä, kirkkaasta sensualismista, ironian keveydestä – ominaisuuksista jotka antavat tälle hilpeänvakavalle legendalle eräänlaista valistuksen pyhyyttä.” – Mirjam Polkunen, Uusi Suomi