Matkijalintu on hämmentävä lukukokemus. Suuri fontti ja kannet johdattavat ajattelemaan, että kyse on nuortenkirjasta, mutta päähenkilönä onkin kolmikymppinen, elämänsä kanssa tuskaileva ja henkisesti teini-ikään jumittunut nainen. Myös luokitus maagiseksi realismiksi kummastutti minua pitkään, sillä käsittääkseni fantasian puolelle astutaan siinä vaiheessa, kun selkeitä maagisia olentoja on mukana kuvioissa - kuten Matkijalinnussa onkin. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin tarpeeksi selittämättömiä tai peräti vertauskuvallisia olentoja, jotta maagisen realismin vaatimukset täyttyvät.
Kirjan rakenne oli sotkuinen ja juoni useinkin ennalta-arvattava. Tiivistämistä kaipailin useampaan otteeseen. "Tarkkaa arkielämän havainnointia", jota kannessa lupaillaan, en huomannut, ellei sellaiseksi käsitetä ruoka-ainemerkkien luettelua. Siihen tarkkasilmäisyys sitten jäikin. Sen sijaan perusjenkkiläinen pinnallinen ja kulutuskeskeinen elämäntapa on kritiikittömästi läsnä ja itsestäänselvyys. Hahmot olivat yksiulotteisia ja liioiteltuja ilman inhimillisiä vivahteita.
En tiedä, kenelle teosta suositella; aikuisille, jotka tuntevat olevansa yhä teinejä, vaiko teineille, jotka jaksavat lukea kolmikymppisen naisen kriiseilystä omien järjettömin perustein tehtyjen valintojensa sokkelossa. Edes maagisen realismin ystäville en teosta suosittelisi varauksetta.
