Mua jäi suuresti ärsyttämään se, että tää kirja oli alusta ja keskivaiheilta tosi hyvä, ja tosi mielenkiintonen, mutta tässä oli aivan älyttömän surkea loppu! Se jätti koko tarinan auki enkä mä ainakaan saanut mitään tolkkua mikä niiden lintujen salaisuus lopultakaan oli. Ainakaan kokonaan.
Mutta ne, jotka ei niin välitä ratkaisusta vaan haluaa vaan lukea jotain mukavaa vaikka kesäiltoina, voin suositella tätä kirjaa.
Aavelinnut
Kansi: Eevaliina Rusanen. Sidottu.
Ekokauhua nuorille lukijoille!
Topi on innoissaan uudesta videokamerastaan, mutta ei ole kesäloman aikana onnistunut keksimään aihetta luontovideoon, jonka on luvannut tehdä biologian tunnille. Hän ilahtuu, kun Jarkko-eno pyytää hänet seurakseen kesämökkisaareensa Suomenlahdella. Ehkäpä sopiva aihe löytyisi sieltä?
Saarella, avomeren tuntumassa, riittääkin paljon kuvattavaa: kauniita kallioita, puita, kukkia ja ennen kaikkea lintuja. Jarkko-eno tietää paljon linnuista ja opettaa Topinkin tuntemaan niitä. Eräänä päivänä läheiselle luodolle ilmestyy kaksi mustaa lintua, joita eno ei pysty tunnistamaan. Oudot linnut katoavat salaperäisellä tavalla ja jäävät askarruttamaan Topin mieltä.
Kun eno lähtee pariksi päiväksi kaupunkiin Topi tutustuu saaren toiseen asukkaaseen, lintukuvia maalaavaan taiteilijaan. Yksi hänen tekemistään kuvista on pelottavan aavemainen. Taiteilijakin on juuri lähtemässä pois saaresta ja Topista tuntuu, että hän pakenee jotakin saaressa vaanivaa pahaa.
Illalla Topi huomaa olevansa yksinään keskellä autiota merta. Yö pimenee ja sitten alkaa tapahtua...
Ritva Toivolan ekologisviritteinen romaani on kaikkea muuta kuin tavanomainen aavejuttu.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluMitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
'Aavelinnut' alkoi hyvin ja se oli todella jännittävä ja mystinen lukukokemus. Tosin tarina on niin lyhyt, että enemmin 'Aavelinnut' olisi kannattanut julkaista jossakin novellikokoelmassa. 'Aavelinnuissa' lisäksi jäi kiukuttamaan lopussa se, että mitään ei kerrottu ja lintujen mysteeri jäi hieman auki. Tosin se antaa lukijalle vapauden kuvitella itse lintujen alkuperä ja tehtävä. Toivola kyllä osoitti yhä osaavansa kietoa lukijansa tarinan pauloihin ja 'Aavelinnut' onkin selkäpiitä karmiva aavetarina, jossa samalla myös on ekologinen puoli.
Suosittelen kirjaa kaikille hyvää aavekertomusta etsiville.
Arvosana: 7+.
