Momo on rasittavan opettavainen satu. Lastenkirjaksi ja lastennäytelmäksi sovitettuna teos on ihan hyvä, mutta näytelmällinen vuoropuhelu ei innosta luettuna. Kirjailijan ajattelumaailman antroposofinen huuhaa vieraannuttaa ja osoitteleva, saarnaava, rautalangasta vääntävä tyyli ärsyttää.
Momo
Momo: Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan. Alkuteos ilmestynyt 1973. Suomentanut Marikki Makkonen.
1. painos 1977. Tekijän kuvittama laitos: WSOY, 2004. Sidottu.
Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan
Aikapankin harmaiden herrojen aavemainen joukko on liikkeellä: he petkuttavat ihmisiä säästämään aikaa. Mutta säästäessään aikaa ihmiset sairastuvat kuolemantautiin, ikävystyvät. Heidän elämänsä käy yhä köyhemmäksi ja kylmemmäksi. Lapset sen parhaiten tuntevat, sillä heillekään ei jää enää aikaa. Pörröpäinen Momo-tyttö, joka osaa kuunnella ihmisiä ja saa heistä parhaan esiin, ryhtyy taistelemaan harmaita aikarosvoja vastaan. Elämän antaja, mestari Hora, varustaa hänet kamppailuun. Kädessään ihmekukka ja oppaanaan kilpikonna Momo valtaa harmaiden herrojen aikavaraston ja palauttaa menetetyn ajan ystävilleen ja koko ihmiskunnalle.
Momo on tänään yhtä ajankohtainen kuin 1977, jolloin se julkaistiin ensi kerran suomeksi. Kiire on vain lisääntynyt ja tehokkuuden tavoittelu kiihtynyt. Tekijän itsensä kuvittama juhlalaitos antaa ajateltavaa ajan kanssa kilpaa juokseville.
Michael Ende (1929–1995) on Saksan menestyksekkäimpiä toisen maailmansodan jälkeen uransa aloittaneita kirjailijoita. Hänen laajasta tuotannostaan muistetaan parhaiten Päättymätön tarina, jolle Momo vetää vertoja niin kiehtovuudessa kuin kerronnan taidokkuudessakin.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluMitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Momon kansi ei ollut rohkaiseva eikä takakansikaan, mutta tarinan perusidea ja sen vieminen näppärästi loppuun asti on arvostettava teko. Kirja ei ole paksu, mutta sen sisälle mahtuu yllättävän suuria ajatuksia. Tarina lipuu lähes todellisuudesta fantasiaksi, mutta sitä voi käsitellä myös filosofiakirjana.
