Momo
Momo: Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan. Alkuteos ilmestynyt 1973. Suomentanut Marikki Makkonen.
1. painos 1977. Tekijän kuvittama laitos: WSOY, 2004. Sidottu.
Merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan
Aikapankin harmaiden herrojen aavemainen joukko on liikkeellä: he petkuttavat ihmisiä säästämään aikaa. Mutta säästäessään aikaa ihmiset sairastuvat kuolemantautiin, ikävystyvät. Heidän elämänsä käy yhä köyhemmäksi ja kylmemmäksi. Lapset sen parhaiten tuntevat, sillä heillekään ei jää enää aikaa. Pörröpäinen Momo-tyttö, joka osaa kuunnella ihmisiä ja saa heistä parhaan esiin, ryhtyy taistelemaan harmaita aikarosvoja vastaan. Elämän antaja, mestari Hora, varustaa hänet kamppailuun. Kädessään ihmekukka ja oppaanaan kilpikonna Momo valtaa harmaiden herrojen aikavaraston ja palauttaa menetetyn ajan ystävilleen ja koko ihmiskunnalle.
Momo on tänään yhtä ajankohtainen kuin 1977, jolloin se julkaistiin ensi kerran suomeksi. Kiire on vain lisääntynyt ja tehokkuuden tavoittelu kiihtynyt. Tekijän itsensä kuvittama juhlalaitos antaa ajateltavaa ajan kanssa kilpaa juokseville.
Michael Ende (1929–1995) on Saksan menestyksekkäimpiä toisen maailmansodan jälkeen uransa aloittaneita kirjailijoita. Hänen laajasta tuotannostaan muistetaan parhaiten Päättymätön tarina, jolle Momo vetää vertoja niin kiehtovuudessa kuin kerronnan taidokkuudessakin.
Michael Ende
Michael Ende (1929–1995) oli saksalainen kirjailija ja antroposofi. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty yli 36 miljoonaa kappaletta.
Michael Ende syntyi Baijerissa. Hän opiskeli Stuttgartissa antroposofisessa koulussa sekä näytelmätaidetta Münchenissa. Valmistumisensa jälkeen Ende työskenteli eri teattereissa. Ende muutti Italiaan vaimonsa kanssa ja vuonna 1973 hän julkaisi romaanin Momo. Vuonna 1979 julkaistusta romaanista Tarina vailla loppua tuli suuri menestys. Kirjan pohjalta tehtiin elokuva Päättymätön tarina vuonna 1984.
Kirja-arvioita
Momo on rasittavan opettavainen satu. Lastenkirjaksi ja lastennäytelmäksi sovitettuna teos on ihan hyvä, mutta näytelmällinen vuoropuhelu ei innosta luettuna. Kirjailijan ajattelumaailman antroposofinen huuhaa vieraannuttaa ja osoitteleva, saarnaava, rautalangasta vääntävä tyyli ärsyttää.
Momon kansi ei ollut rohkaiseva eikä takakansikaan, mutta tarinan perusidea ja sen vieminen näppärästi loppuun asti on arvostettava teko. Kirja ei ole paksu, mutta sen sisälle mahtuu yllättävän suuria ajatuksia. Tarina lipuu lähes todellisuudesta fantasiaksi, mutta sitä voi käsitellä myös filosofiakirjana.