Tarina vailla loppua

Pitkään pohdiskelin, antaako kasin vai ysin arvosanaksi. Lopulta päädyin yhdeksikköön, koska "Tarina vailla loppua" on niin omaperäinen, ettei sitä ole helppoa verrata muihin fantasiakirjallisuuden klassikoihin. Jopa voisin sanoa, että en ole koskaan vastaavanlaista kirjaa lukenut, vaikka onhan toki olemassa jo Narniasta alkaen paljon muitakin kertomuksia, joissa sukelletaan meidän maailmastamme satumaailmaan seikkailemaan. 

"Tarina vailla loppua" on ihastuttava satu Fantaasiaksi kutsutusta satujen maailmasta, jota rikkaampaa saa hakea. Fantaasian asukkaat ja paikat ovat erikoisia ja mielikuvituksellisia. Juoni on alkuun melko suoraviivainen, mutta kirjan edetessä loppupuoliskolle se rikastuu ja lukija onnistutaan yllättämään.

Ensin annoin Tarinalle vailla loppua vain 4,5 tähteä, mutta ymmärsin hairahdukseni saatuani kirjan uudestaan käsiini. Nyt epäilen, että tämä saattaa olla paras koskaan lukemani yksittäinen kirja. Tarina vailla loppua ei tyydy vain omaan tarinaansa. Tai ehkä on parempi sanoa, että se kertoo enemmän tarinoita kuin ensisilmäykseltä voisi päätellä. Itse asiassa tarkkaan katsottuna koko maailma, niin todellinen kuin kuviteltu, mahtuu kirjan kansien sisään. Tarina kertoo ikuisuudesta, äärettömyydestä ja ennen kaikkea mielikuvituksesta. Saamme tietää, mistä valheet syntyvät ja minne unohdetut unet päätyvät. Mekin olemme osa Tarinaa vailla loppua. Kirjassa on niin paljon erilaisia elementtejä, että hämmästyin lukiessani sitä uudestaan. Moniin arvoituksiin annetaan vastaus, mutta yhtä moni jätetään mielikuvituksen varaan: esimerkiksi Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren todellinen luonto. Matkan varrella vihjataan useista tulevista seikkailuista, jotka saavat Fantaasian valtakunnan todella vaikuttamaan äärettömältä. Koska Tarinalla vailla loppua ei ole jatko-osaa (ja hyvä niin), nämäkin seikkailut jäävät lukijan kuviteltaviksi. Jotkut tarinat ovat parempia kertomattomina. Kirjan paras vaihe sijaitsee paikassa, joka usein mielletään hitaaksi suvantokohdaksi: kirjan puolivälissä. Loppu ei jää paljon huonommaksi. Toki heikompiakin vaiheita löytyy: ennen viimeisiä lukuja tapahtuu kliseinen sankarin ylpistyminen ja riita ystävien kanssa. Loppujen lopuksi Bastianin matka Fantaasiassa palvelee samaa tarkoitusta kuin Atrejun Suuri Etsintäretki. Se, mihin matka päättyy, ei ole tärkeintä. Tarinan ideana on tutustuttaa lukija maailmaan juonen ympärillä, sen moniin yksityiskohtiin ja kummallisiin lakeihin. Lukemalla Tarinaa vailla loppua ymmärrämme myös jotain koko maailmankaikkeudesta. Se kaikki on kirjan kansien välissä.

Tarina vailla loppua on kirja, johon vain ei voi kyllästyä. Se on yksi niitä harvinaisia kirjoja, johon ihastuu lapsena ja jota osaa arvostaa aikuisena. Se on todellinen klassikko. Lapsena kirjassa ihastutti erityisesti sen ulkoasu. Teksti on osaksi punaisella ja osaksi vihreällä fontilla painettua. Jokainen kappale alkaa suurella, koko sivun peittävällä anfangilla, joka on koristeltu erilaisin kauniin, pelottavin ja mielikuvitusta kiihottavin kuvin. Tarina vailla loppua sekoittaa fantasian todellisuuteen ja päinvastoin; se tuo arkipäivään hitusen taikaa. Siksi kirjasta kannattaa etsiä vanha painos, jossa kirjan salaperäiseen ulkoasuun ei ole liiaksi kajottu. Tarina vailla loppua on yksi fantasiakirjojen perusteoksia. Sen juoni on perinteinen ja muistuttaa omalla tavallaan Liisa Ihmemaassa tai Ihmemaa Oz -kirjoja. Fantasiamaailma on rikas ja värikylläinen, mutta samalla myös vaarallinen ja välillä myös pelottavakin paikka. Päähenkilöön, Bastian Baltasar Buxiin, on helppo samaistua. Hän ei ole kaikkein paras koulussa tai liikunnassa eikä hänellä ole paljoa ystäviä. Bastian ei ole hyvä oikeastaan missään muussa kuin tarinoiden sepittelemisessä. Tarinan edetessä Bastian saa mystisen amuletin AURYNin ja käskyn: Tee mitä todella tahdot. Niin Bastian lähtee seikkailemaan Fantaasian ihmemaahan kulkien toiveesta toiseen, etsien sitä yhtä asiaa, joka tekee hänet todellakin onnelliseksi. Tarina vailla loppua ei saarnaa, vaikka onkin syvästi filosofinen kertomus, joka saa lukijansa pohtimaan isoja kysymyksiä. Se on kirja ihmisyydestä ja kasvamisesta ihmisenä. Se muistuttaa lukijoita siitä, että jokainen meistä voi ylittää itsensä, kun vain muistaa keskittyä elämässään niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.

Itsellänikin on useampia vuosia, kun luin tämän. Lienee ainut koulun luettavaksi määrätty kirja, jonka olen lukenut imulla ilman, että tuntui puuduttavalta. Muistan istuneeni olohuoneen nojatuolissa lukemattomia tunteja, eikä tämän kirjan lukemiseen mennyt kovinkaan kauaa. Kirjaa elävöittää tyylittely; punainen ja vihreä teksti. Koska kirjan lukemisesta on jo monta vuotta, osa tapahtumista ja päähenkilöistä on jäänyt muistin unholaan. Bastianin muistan onnettomana poikana, joka oli hieman pullukka. Hän oli uskottava ja sympaattinen ja tahtoi olla jotain, mitä ei ollut. Atréju oli heti ensimmäisistä hetkistä suosikkini, hän oli kirjan sielu, missä Bastian sen sydän. Tuossa iässä en ollut paljoakaan kiinnostunut lukemisesta. Kirjoitin mieluummin. Tämän luettuani aloin kuitenkin kirjoitella tämän tyylisiä tarinoita, koska rakastin kirjaa yli kaiken. Romantiikkaa tästä ei löytynyt, mutta silloin sitä ei osannut kaivata. Tarina on elävä ja vaikka ehkä perinteinen ja kulutettu juonikaavioltaan, se ei mielestäni kuitenkaan ole päässyt uppoamaan massaan. Kahdessa maailmassa kulkeminen oli plussaa ja vielä suurempi plussa siitä, että Bastiankin todella hukkui kirjan maailmaan ihan konkreettisesti. Jos jotkut ovat katsoneet kirjasta tehdyn elokuvan, suosittelen mieluummin lukemaan kirjan. Ne, jotka pitävät fantasiasta, tuskin pääsevät pettymään;)

Siitä on jo aikaa kun olen lukenut tämän, mutta minulla on ihana muisto tässä. Ja koska tämä löytyy hyllystäni pokkarina, voisin kuvitella lukevani tämän uudelleenkin. En ole aivan varma mistä löysin kirjan: siitäkö että luin lumoavan pätkän kirjasta vanhasta äidinkielen oppikirjasta vai siitä että se löytyi lukukilpailun listasta. Kyse on siis siitä että Bastian siirtyy Fantaasiaan ja saa tehtävän pelastaa sen kuningatar kuten jo niin monet lapset ovat saaneet tehdä. Samalla hän kuitenkin saa riipuksen joka toteuttaa hänen unelmansa, mutta syöksee samalla syvemmälle toivottomuuteen. Samaan aikaan Fantaasiassa pahuus ottaa valtaa... (Suokaa anteeksi jos muistan jotain väärin..) Tämä muistuttaa kieltämättä epäilyttävän paljon Taru Sormusten Herraa: idea on sama ja totta puhuen molempia kirjoja yhdistävät pienet katkelmat, jotka ovat yhtä epäkiinnsotavaa ja tarpeetonta mössöä, mutta onneksi molemmissa kirjoissa on juoni siinä välissä - ihana juoni. Ja seuraa paljastus: niin paljon kuin TSH:ta ja eritoten sen filmejä, niin tämä on paljon parempi! Siinä missä TSH on mustavalkoinen ja jättää henkilöt varjoon tunteitensa kanssa, tämä kuvaa päähenkilön tunteita niin hyvin, että kuvittelin oikeasti välillä olevani Bastian. Vaikka tarina oli aika perinteinen, se oli todella absurdi. Siltikin nautin niin satujen, fantasian ja filosofian herkullisesta yhdistelmästä, mukana ripaus seikkailua. Tietenkin romantiikka olisi ollut plussaa... Minusta tämä on syvällinen ja ajatuksia herättävä, ja juuri siksi se säilyy mielessä pitkään. Sen sijaan että kyse olisi pelkästään pahuuden voittamisesta, Bastianin on kohdattava itsensä pelkoinensa ja totuuksineen, voitettava itsensä. Se tekee tästä kirjasta erityislaatuisen ja hurmaavaan, ei tätä voi unohtaa. Tässä on tietysti se ongelma, että näin TSH:ssakin oli, mutta tässä se todella näkyy, mitä päähenkilö kokee. Tai melkein kuin minä. Päähenkilöön oli helppo samaistua, ja vanhanaikaisuudestaan huolimatta tarina on hyvin kiehtova ja mukaansatempaava. Suosittelen aivan kaikille! Nauttikaa. -10