Päätit sitten avata tämän kirjan. Luotimmekin siihen, että tekisit ennemmin tai myöhemmin niin. Työnnä kirja takkisi alle, etsi rauhallinen paikka, varmista ettei kukaan näe. Ja sitten lue. (s. 7)
Yllä oleva lainaus on kokoelman ensimmäisesta novellista, nimeltään "Esipuhe", joka on kirjoitettu tätä kokoelmaa varten ja avaa niin kirjailijan kuin hänen käyttämänsä reaalifantasia-käsitteen taustoja.
Novellikokoelmille tyypilliseen tapaan osa novelleista on toisia parempia, lukijastakin riippuen. Suosikkinovellikseni nousi kokoelman ensimmäinen varsinainen novelli "Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1", joka vei myös Portti-kilpailun voiton vuonna 1996. Muita suosikkejani ovat "On Murmaa kaatunut!" ja "Alla pinnan Toiseus piilee".
Toiseus piileskelee mekaanisten puitten ja myyttien joukossa. Se on pelottava, erilainen ja löytyy jokaisen lukijan silmästä. Runonkaltainen novelli vieraannuttaa lukijansa kertoakseen tälle jotakin itsestänsä - omista asenteista ja uhkakuvista. Se on koneiden ja humanismin liiton synnyttäma oxymoron. Novelli edustaa hyvin koko kokoelmaa, surullisena ulkopuolisuutena ja melankolisena esityksenä.
