Lainaten Pennywerea: "Pidän tällaisista, jotka ovat lyhyitä kuin novellit." Olen samaa mieltä. Juoni oli kiva ja toteutuskin ihan onnistunut. Mitään ihmeen järkyttäviä kohtauksia ei ollut. Itse pidän suurista ja järkyttävistä kohtauksista, joissa joutuu palaamaan taakse päin ja lukemaan uudestaan jännittävät kohdat, mutta tällaiseen muutenkin lyhyeen kirjaan sopii vähän tasaisempi meno.
Kansi on houkuttelevampi kuin takakansi ja itse koko kirja, mutta suosittelen lukemaan tämän!
Goosebumps #22
Kolme kauheaa toivetta
- Julkaistu
- 25.4.2008 (Sanoma Magazines Finland)
- Alkuperäinen nimi
- Be Careful What You Wish For
- Suomentanut
- Marja Helanen-Ahtola
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Herran jumala, jopa hyvä Goosebumps kirja! Onkohan Stine seonnut?
Juoni oli hyvä, samoin toteutus. Loppu oli myös hyvä. Pidin päähenkilöstä paljon.
Kirja yllätti positiivisesti, tää on ehkä yks kivoimmista Stinen kirjoista. Pidän tälläsistä mitkä on lyhyitä kuin novelleja, ja ei tekstissä ole mitään järkyttävän vaikeita kohtauksia vaan mennään ihan perusladuilla. Juoni oli aika hyvä, mitä nyt vähä jäi häiritsemään et ne ei toteutunu kunnolla, ja se Judith oli aika ärsyttävä kummassakin persoonassaan. Tekisi mieli tietää mitä tapahtuu kirjan lopun jälkeisessä ajassa.
Ihan hyvä kirja jonka voi ihan hyvin lukea muutamassa tunnissa.Mun mielestä juuri tyypillinen R.L.Stine kirja,ihan sopivan verran kauhua ja jännitystä ei liian pitkä jne.Mutta omasta mielestäni(huom!)hiukan kesynlainen kirja josta ei taatusti nää painajaisia.Suosittelen kaikille lämpimästi tämän kirjan lukemista.
No, ihan taattua Goosebumps-kamaa: kirjailija saa lukijan tuntemaan myötähäpeää kömpelön päähenkilön vuoksi ja lukaisemaan kirjan reippaassa puolessa tunnissa. Teki mieli ruveta kiljumaan: "Tätäkö väitätte kirjaksi?", mutta pienestä sivumäärästä ja olemattomasta kuvailusta huolimatta kirja ei ollut aivan surkea. Loppuratkaisu oli tuttuun tapaan sarkastisen oivaltava, mutta lauserakenne häiritsevän lyhyt ja yksinkertainen. Kirjan kuitenkin imaisi hetkessä ja innolla, teoksesta saattoi jopa nauttia. Päähenkilö nyt oli taas yksi niistä nuorista ja tyhjäpäisistä Stinen stereotypioista, mutta jos se ei häritse, niin... Kun kaipaat jotain kaikkea muuta kuin syvällistä ja filosofista, voit ahmaista tämän pieneksi välipalaksi.
