Loistava kirja, joka kestää useimmankin lukukerran pysyen silti yllättävänä, ajatuksia herättävänä ja nauruhermoja kutkuttavana.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-terry-pratchett-vapaat.html
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Paul Kidby.
1. painos: Karisto, 2003. Sidottu.
2. painos: Karisto, 2005. Nidottu.
Locus-palkinto (paras nuortenkirja) 2004. Mythopoeic-palkintoehdokas (nuortenkirjat) 2004.
Hengästyttävän hulvaton nuorten fantasiatarina koko maailman tuntemalta kertojamestarilta
Terry Pratchettin kertojantaidot ovat vertaansa vailla: hänen kirjojaan on myyty jo yli 27 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Viime vuonna ilmestynyt Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät voitti arvostetun Carnegie Medal -palkinnon Englannissa.
Yhdeksänvuotias Tiffany Särkynen ei pahemmin hätkähdä, vaikka kotikylän joessa uiskenteleekin yhtäkkiä hirviö ja maisemaan pelmahtaa päätön ratsastaja sekä pieniä, sinisiä, oudosti puhuvia miehiä kilteissä. Mitta tulee täyteen vasta siinä vaiheessa, kun Tiffanyn pikkuveli kidnapataan.
Urhea sisko varustautuu pelastusretkeen paistinpannulla ja isoäitinsä taikakirjalla (no, oikeasti kirja on kyllä Lampaiden sairaudet), mutta jotain muutakin tarvitaan. Matka vinksahtaneen satumaailman halki ei nimittäin onnistu ilman haltijamaailman pelätyintä poppoota, Vapaita pikkumiehiä, jotka takaavat sen, ettei reissulta ainakaan hurttia huumoria puutu.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Kiekkomaailma (nuortenkirjat)
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tiffany Särkynen on Liitumaan vuorilla asustava yhdeksäsvuotias tyttö, jonka mummo on ollut Isoäiti Särkynen, nainen jonka on sanottu olevan mahtava noita. Lampaita ja ärsyttävää pikkuveljeään vartioivan Tiffanyn elämä muuttuu kun hänen kotinsa lähellä alkaa tapahtua kummallisia: ensin näkki on napata hänen pikkuveljensä joen rannalla, ja pian pihapiirissä pyörähtää myös päätön ratsastaja. Vaan ketä mahtavat olla viisitoista senttiä pitkät mutta väkivahvat pikkumiehet, joilla on sininen iho ja punaiset hiukset, jotka pukeutuvat kilttiin, sekä rakastavat tappelemista, varastamista juopottelemista? Kas, Nac Mac Neeglejahanhe.
Käy ilmi, että eri ulottuvuuksien väliset portit ovat avautumassa, ja pahan Kuningattaren hallitsemasta maailmasta on meidän maailmaamme tunkeutumassa monenlaista hirviötä. Lisäksi Tiffanyn pikkuveli katoaa, joutuu valurautaisella paistinpannulla sankarittaremme lähtemään yhdessä Nac Mac Feeglejen kanssa vaaralliselle pelastusretkelle toiseen maailmaan, jossa painajaiset voivat muuttua tosiksi.
Terry Pratchettin "Vapaat pikkumiehet" (Karisto, 2003) on ensimmäinen Tiffany Särkysestä kertova Kiekkomaailma-romaani. Kirjan pääasiallisena kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, mutta aivan yhtä hyvin siitä nauttii myös varttuneempi lukija. Välillä tuntuu siltä, että "Vapaat pikkumiehet" on paikoitellen jopa viihdyttävämpi kuin monet aikuisille suunnatut Kiekkomaailma-romaanit: on kuin kirjailijalla ei olisi ihan niin pakottava tarve olla väkisin hauska.
No, kylläpä "Vapaat pikkumiehetkin" jaksaa naurattaa: omaksi suosikikseni kohoaa kohtaus, jossa Tiffany hakee neuvoa mukanaan kantamasta lampaanhoidon oppikirjoista, painetulla sanalla kun on erityisen maagisia voimia Nac Mac Feeglejen keskuudessa:
"Tukena on vuorikaritsoiden päistäreissä esiintyvää tärinää", Tiffany lukui ääneen. Ja se saattaa johtaa vuohisten tulehtumiseen. Hoitamattomana se se saattaa johtaa vakavampaan Lammasreumaan. Suositeltu hoitomuoto on päivittäin annettava tärpättiannos, kunnes loppu tulee joko tärinälle, tärpätille tahikka lampaalle" (s. 197).
Seikkailu on ihan jännittävä, ja pidin myös kirjan perusajatuksesta, jonka mukaan noituudessa on pitkälti kyse tarkkaavaisuudesta ja havainnoinnista, ei niinkään maagisista kyvyistä. Vähän kosmiseksi heittäytyvä loppuratkaisu ei jaksanut innostaa minua ihan niin paljon kuin olisin toivonut.
Kirjassa on kummalinen kirjoitustapa, ja ei ainakaan minun mielestäni huumori ole kovinkaan hauskaa, joten luin kirjan vain puoleenväliin saakka. Se olisi saattanut tulla paremmaksi, mutta en vain jaksanut lukea sitä. Kirjassa on epäselviä asioita, mutta siinä on melko hyvä juoni.
Risingshadow
