Uinuvien kirjojen kaupunki

Uinuvien kirjojen kaupunki on jokaisen lukijan ehdoton suosikki. Se on kirja kirjoista ja lukemisesta ja samalla antaa uuden näkökulman Walter Moersin Zamoniaan. Hildegunst von Mythenmetz on hauska ja samastuttava päähenkilö. Moers käsittelee kirjallisuuden eri osapuolia, mutta suuresti siitä saatavaa valtaa.

Hildegunst saa runonkummiltaan tämän kuolinvuoteella koko Zamonian täydellisimmän tekstin, jonka ajamana hän matkustaa Kirjalistoon, Uinuvien kirjojen kaupunkiin ja Zamonian kirjallisuusmaailman sydämeen. Maailman mahtavin teksti vie hänet Phistomefel Smeikin, Kirjainasiantuntijan ja Kirjaliston salainen valtiaan luokse, joka syöksee Hildegunstin tekstin takia alas Katakombeihin, sillä teksti on liian mahtava annettavaksi sen tai sen lukijoiden liikkua maan päällä. Hildegunst joutuu vaaralliselle matkalle takaisin päivänvaloon halki katakombien. Tämän vaelluksensa aikana Hildegunst kohtaa niin Spinxxxit, kammokirjakkaat, kirjanpyytäjät päätyen lopulta vastakkain Katakombien herran, mahtavan Varjoruhtinaan kanssa.

Uinuvien kirjojen kaupunki on ylistys kirjoille ja tarinoille ja luomisvoimalle. Samalla se on myös oma versionsa Monte Criston kreivistä. Lukijalle hauskaa aivojumppaa ovat kirjaan piilotetut anagrammiset oikeiden kirjailijoiden nimet. Myös arkkivihollisen, Phistomefel Smeikin etunimi on anagrammi sanasta Mephistofele, Faustin demonin mukaan. Ihan vihjeenä että Golgo Ohjann van Fontheweg on anagrammi nimestä Johann Wolfgang von Goethe. Suosittelen Uinuvien kirjojen kaupunkia jokaiselle, joka on Lukija ja on pitänyt Moersin tyylistä aiemminkin.

Arvosana: 10.

Muistan ikuisesti kun 9 vuotiaana tyttönä poimin tämän kirjan kirjastossa hyllystä ja hihkuin isälleni kuinka paksun kirjan olin lainannut. Kirjan lukemisesta on nyt jo aikaa joten en muista läheskään kaikkea tarkasti, mutta muistan, että tätä kirjaa kuljetin mukanani niinkauan, kunnes luin sen loppuun, myös suihkussa, pyöräillessä ja koulussa.

Hieman raaka kirja 9-vuotiaalle oli mutta se ei minua haitannut, elin täysillä mukana jokaisessa hetkessä. Voisi luulla että kirja on lapsellinen, jostain näkökannasta katsottuna se onkin, mutta perusrunko ei todellakaan ole lapsille suunnattu.

Moersin kirjoitustapa oli ja on edelleen, erittäin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton. Ikinä ei voinut tietää, mitä seuraavaksi kirjassa tapahtui. Tarina kulki mielenkiintoisesti ja voin vain kuvitella, kunika uskomaton mielikuvitus kirjailijalla oli, kun pystyi luomaan tällaisen fantasia-maailman.

Suosittelen kaikille joita ei haittaa hieman poikkeava kirjoitustyyli ja jotka tykkäävät fantasia-kirjoista :)

Muistan ikuisesti sen yhden kesäpäivän, kun nappasin tämän kirjan mukaani kirjastosta sen enempää miettimättä. Tämä oli ensimmäinen krja Moersilta, jonka luin. Tosin täytyy varmaankin mainita, että lainatessani kirjan en tiennyt, että päähenkilö on lohikäärme, ja jos olisin tiennyt, olisi kirja varmaankin jäänyt lainaamatta.

No mutta asiaan... Kirjan maailma on uskomaton ja upeita yksityiskohtia täynnä, että ei voi muuta kuin ihmetellä Moersin mielikuvitusta!
Kirjalisto oli kaupunkina ihana ja niin elävä, ja sai minut haluamaan käymään siellä...

Juoni oli mielestäni todella ennalta-arvaamaton, ja yllätyinkin lähes jokaisessa juonenkäänteessä täydellisesti. Hahmot olivat jokainen todella aidon tuntuisia ja ihania.

Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka vain fantasiasta tykkää.

Odotin kirjan juonen olevan takakannen perusteella erilaisempi kuin mitä se on. Ei tämä kuitenkaan lukunautintoa haittaa, kirja on tyypillistä Moersia. Juonen sisälle on saatu hienosti ujutettu pieniä tarinoita, jotka eivät välttämättä liity juoneen laisinkaan. Ajoittain nämä pienet tarinat saattavatkin olla melko pitkäveteisiä. Kirjan alaviitteet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja antavat mukavia pikkufaktoja. Juoni on joiltain osilta ennalta-arvattava, mutta kuitenkin joiltain osilta ennalta-arvaamaton. Kirjoitustyyliltään kirja on aivan ihana.

Päähenkilö Hildegunstiin on selkeästi panostettu tässä kirjassa. Häneltä löytyy tunteita epätoivosta hersyvään nauruun, ja henkilöön pystyy täydellisesti eläytymään. Muista päähenkilöistä Kammokirjakkaat olivat aivan suloisia ja heidän kulttuurinsa ja elämäntyylinsä jäi hyvin mieleen.

Kirjan loppu oli täydellinen. Vaikka se jäi vähän kesken, ei parempaa loppua olisi voinut tällä kirjalla olla. Hyvän lopun lisäksi kirja jaksoi aina hämmästyttää yksityiskohdillaan. Kuvat toivat mukavaa elävyyttä kirjaan ja helpotti lukijan työtä eri paikkojen ja henkilöiden kuvaamisessa. Kirjassa jäi häiritsemään väärin sijoitetut ja puuttuvat puhemerkit, mutta tämä taitaa olla suomentajan moka. Suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaiken ikäisille, sillä vaikka sen luulisi olevan lapsille suunnattu, myös vähän vanhemmat pystyvät eläytymään kirjaan.