Memmoin arvat
1. painos: Tammi, 1952.
2. painos: Kansankulttuuri, 1980. Sidottu.
Kun Tuomas-piispa tuli ristin ja miekan voimalla saattamaan Suomen ainoan autuaaksi tekevän kirkon helmaan, oli hänellä vastassaan villi ja puoliksi pakanallinen kansa. Uljas, vaalea Hämeen heimo uhrasi vielä Lemmolle ja Tursolle pyhissä uhrilehdoissaan, ja naiset lauloivat iltaisin lapsilleen vanhoja pakanallisia laulujaan.
Hämeessä Tuomas, luostarin kasvatti, joutui outojen, salaperäisten tapausten pyörteeseen. Ei ollut vielä Lempo kuollut, ei vielä vanhojen jumalien mahti taittunut. Kuolemaansa saakka oli Tuomas-piispa rakastava Hämettä ja samalla kantava synkkää salaisuutta sydämessään.
Memmoin arvat on niitä nuorisonkirjoja, jotka pystyvät viehättämään jokaista, niin nuorta kuin aikuista. Jännitys pysyy herpaantumattomana loppuun asti ja lukija huomaa, että kirjailija, jonka esityksen pohjana on prof. Jalmari Jaakkolan historiantutkimukset, avaa aivan uusia näköaloja erääseen historiamme ratkaisevaan vaiheeseen.
Memmoin arvat sijoittui toiseksi pohjoismaisessa nuorisokirjakilpailussamme.
Aira Brink
Aira Sinervo (kirjailijanimeltään myös Aira Brink, 1914–1968) oli suomalainen kirjailija, runoilija, sanoittaja ja suomentaja.
Aila Sinervo syntyi Helsingissä työväenluokkaiseen perheeseen. Sinervon vanhempia sisaria olivat poliitikko ja kirjailija Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Elvi Sinervo. Aira Sinervon puoliso oli runoilija Veikko Kolula.
Nimellä Aira Brink Sinervo kirjoitti useita nuortenkirjoja ja historiallisia romaaneja. Tunnelmaltaan taianomainen, fantasiakirjallisuuden aineksia sisältävä Memmoin arvat (1952) käsittelee kristinuskon ja pakanuuden yhteentörmäystä 1200-luvun Suomessa Hämeeseen ristiretkelle saapuvan piispa Tuomaan näkökulmasta. 1600-luvulle, Pietari Brahen aikaan sijoittuva Velhojuuri (1953) kertoo espanjalaisesta aatelismiehestä, joka etsii kaukaa Pohjolasta spitaalin parantavaa yrttiä. Noitavainojen aikaiseen Suomeen ja mystiseen Kaukoitään sijoittuvan pääjuonen taustalla kulkee viittaussuhde Pedro Calderón de la Barcan filosofiseeen näytelmään Elämä on unta (1635).