Noitalapsi

Kirja sijoittuu 1600 luvun jälkipuoliskon noitavainojen aikakauteen. Vaikutteita kirjaan on otettu Salemin noitaoikeudenkäynneistä ja nuorien tyttöjen massahysteriasta ja noituus syytöksistä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettua tekstiä on sujuva lukea, mutta jotenkin sisältö jäi latteahkoksi. (26.7.2022)

Kirja on kirjoitettu sillä tavalla jännästi, että välillä tuntuu kuin lukisi jonkun todellisen ihmisen päiväkirjaa siinä ajassa, mistä teos kertoo. Tämä ahdisti minua, koska se toi tapahtumat niin liki. Kirjoitustyyli oli myös jotenkin oudon lepsu, tuntui kun tekstiä olisi vain kirjoiteltu siinä muiden puuhien lomassa, eikä kaikkea olisi ihan jaksettu kirjata ylös. Kirja herättikin minussa ristiriitaisia tunteita: Periaatteessa tarina oli mukaansatempaava, mutta sitten toisaalta en oikein pitänyt koko kirjasta.

Kirjassa on tosi mielenkiintoinen asetelma. Päiväkirjamuodossa on plussia ja miinuksia. Kirja on nopealukuinen ja Mary on hyvä kertoja. Toisaalta välillä on vähän pitkästyttäviä kohtia, kuten pitkä merimatka. Luin tätä kirjaa enemminkin historian kannalta, ja kirjassa tuli aika hyvin esille 1600-luvun maailma. Siirtomaakauppa tuli esille ja intiaanien suhtautuminen valkoisiin, noitavainot ja äärimmäinen jumalanpelko. Lopussa jäi kovasti kutkuttamaan mitä sitten tapahtui, mutta kenties seuraava osa antaa vastauksen siihen.

Ihana kirja ja hyvin todentuntuneinkin. Päiväkirjateemaa on silloin tällöin vaikea huomata kun tarina etenee niin sujuvasti ja taidokkaasti kuvailtuna tavalliseen päiväkirjaan verrattuna, mutta muistuttaa aina aikaajoin itsestään. Pidin kirjasta hyvin paljon, jo teema kutkutti lukemaan, enkä pettynyt. Kirja ei ole liian tyypillinen kielletyn rakkauden teos, vaan hahmot eivät ole kokonaan täydellisiä.

Englanti, noin vuonna 1659. Noitavainot ovat meneillään. Köyden jatkoksi joutuu myös Mary-nimisen tytön isoäiti, eikä välttämättä ihan syyttä. Päästäkseen inkvisitiolta turvaan Mary lähetetään puritaanisiirtolaisten mukana Yhdysvaltoihin, jossa hän päätyy pieneen Bethelin kaupunkipahaseen. Ikävä kyllä ongelmat eivät ole sielläkään takana kun paholaisen kaikkialla näkevät saarnamiehet pääsevät vauhtiin. Celia Reesin "Noitalapsi" on hyvin kirjoitettu historiallinen päiväkirjamuotoon luottava romaani kiinnostavasta aiheesta. Harmillista kyllä, ihan kaikkea potentiaaliaan kirja ei saa hyödynnettyä, sillä henkilöhahmot jäävät vähän ohuiksi ja tarinaankin alkaa muodostua kunnolla jännitettä vasta viimeisen viidenkymmenen sivun aikana. Mutta joo, tykkäsin kuitenkin.

Tämä on hyvä kirja, ei niin poikkeava, mutta ihan hyvä. En päässyt kauheasti tykästymään päähenkilöön, mutta muuten hahmokaarti oli ihan mukava, joskin hiukan mustavalkoinen ja osittain stereotyyppinen. Teksti juoksi, joo, muttei herättänyt mitään. Tökkimään se ei jäänyt, enemmän... Hmm. Teksti oli liukasta, soljuvaa, sujuvaa, mutta koska kitka puuttui, ei aina jaksanut rämpiä eteenpäin. Juoni sinänsä oli hiukan... Ei nyt tylsähkö, mutta vähän turhan yksinkertainen. Kirjasta puuttui pelko. Vaikka Mary juoksi aktiivisesti karkuun noitavainoja, täytyi näin kuukausia lukemisen jälkeen muistella vähän pidempään, mikä se "pahis" oli. Historiaa on kuvailtu verisemmin, ja koska olen kai actionmedian uhri, olisin kaivannut ehkä lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka nyt tarkemmin ajatellen ihan hyvä, että Rees erottuu massasta tällä tavalla. Ja välipalana kirja on hyvä ja rentoa lukemista.

Kirja oli aivan ihana ja rakastuin siihen heti. Pidin päiväkirja-ajatuksesta ja mielenkiintoista oli myös se, että ne oli ommeltu peiton sisään. Kirja sai odottamaan jatko-osaa, koska se oli juuri sellainen kuin toivonkin, eli salaperäinen, muttei vaikeaselkoinen. Ja tyhmä kuin olen, olin varma, että Mary on oikeasti olemassa ja väitin näin kivenkovaan myös epäileville vanhemmilleni. Vasta jatko-osan lopussahan kerrotaan, että koko juttu oli vaan fiktiota. Yhyy...

Ainakin 13-vuotias minäni tykkäsi kirjasta silloin aikoinaan. Tarina vie mukavasti ajassa taaksepäin uudisraivaajien elämään. Kirjassa on muutama hieman outo juttu, joista en kuitenkaan sano enempää. Sopii ehkä nuoremmille tytöille jotka tykkäävät historiasta. Celia Reesillä tuntuu olevan tapana väittää kaikkia kirjojaan tosikertomuksiksi, mutta epäilen vahvasti.

Kirja oli hieman tylsä, varsinkin alussa. Onneksi se parani loppua kohden.Kuvailee todenmukaisesti noitavainojen kekelle joutuneen tytön elämää. Mary, Jack ja Närhi olivat hyviä henkilöitä, saatan lukea seuraavan osan.

Tästä kirjasta voisi kai sanoa sen olevan kuin aikakone, joka vie lukijansa pimeään keskiaikaan. Kirja matkaa nuoren Maryn matkaa uudisraivaajien mukana Amerikkaan, uudelle mantereelle. Kirja kuvailee varsin realistisen kuuloisesti entisajan hyvin ankaria sääntöjä ja elämätapoja, suvaitsemattomuutta ja ankaraa Jumalan pelkoa. Kirja on kasvukertomus ja Maryn maailmaan uppoaa mielenkiinnolla. Tätä mielenkiintoa kirjaa kohtaan ei vähennä väitteet, joiden mukaan kirja todella perustuu hyvin vanhoihin päiväkirjamerkintöihin. Se vain panee lukijan pohtimaan ankarasti tätä kiehtovaa seikkaa: oliko Mary todella olemassa?