Avalonin luodit

"Amberin kronikoiden" toinen osa ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle, mutta kovin kauaksi se ei siitä jää. Tuttuun tapaan Roger Zelazny kuljettaa lukijaa prinssi Corwinin matkassa vaarasta toiseen ja välillä tapahtumat viuhuvat sivuilla huimaa vauhtia. Tässä osassa on ensimmäistä kirjaa vähemmän Amberin prinssien ja prinsessojen välistä valtapeliä, mikä on hieman harmi, koska se oli ykkösosan viihdyttävintä antia. Sen sijaan tarina saa mustempia sävyjä, kun varjomaailmoihin iskee paljon Corwinin veljiäkin pahempia vihollisia.

Ensimmäisen osan tapaan myös "Avalonin luodeissa" on epätasaisuutta: huikaisevan hyviä kohtauksia seuraa keskinkertaisemmat pätkät. Tällä kertaa niitä keskinkertaisuuksia on valitettavasti enemmän. Esimerkiksi ykkösosassa Corwinin ja Randomin matka varjomaailmojen lävitse oli kiehtova, nyt  Corwinin vastaava retki on kirjoitettu uuvuttavan vyöryttävällä tyylillä. Toisaaltava oivaltavat ja vaikuttavat kohtaukset palauttavat aina uudestaan uskon Zelaznyn kykyihin. Suomennoksen kielikin on taidokasta, vai mitä pidätte tällaisesta kuvailusta: "Taivas oli messinkiä ja aurinko oli sohjoinen omena. Tuuli oli huohottava koira, jonka henki haisi."

Tarinan loppukäänteet olivat osittain arvattavissa, mutta mielestäni juoni kehittyi juuri oikeaan suuntaan. Kolmas osa kiinnostaa kovasti, mutta valitettavasti sitä ei ole suomennettu. Taitaa olla pakko tarttua alkukieliseen teokseen.

Amber-sarjan toinen kirja. Corvin on paennut vankilasta ja yrittää koota voimiaan taistellakseen veljensä Erickin kanssa. Mahdollistaakseen tämän hän palaa maailmaan jonka valtias hän oli kauan sitten, ja josta hän voi löytää ainetta joka mahdollistaa tuliaseiden käytön Amberissa. Tapahtumia kirjassa on paljon ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan. Kieli on aika omaperäistä ja erikoista lyhyinen lauseineen, mennen välillä melkein proosarunon puolelle etenkin silloin kun päähenkilö matkaa eri ulottuvuuksien välillä. En yleensä fantasiasta oli erityisen innostunut, mutta tämä kirja on aika virkistävä poikkeus, siksikin, että tässä kirjassa hyvä tarina ei vaadi viittäsataa sivua, mikä nykyfantasiassa tapaa olla se vähimmäisvaatimus. Käännös oli yleisesti ottaen aika hyvä, mutta siinä oli paikoitellen pientä hiomattomuutta, joitain jäykähköjä lauseita ja vähän erikoisia termien valintoja, mutta mikään helppo suomennettava tämä ei varmasti ollut. Itse pidin tästä osasta selvästi enemmän kuin ensimmäisestä. Toivotaan, että loputkin osat suomennetaan. Suosittelenkin kaikkia hakeutumaan kipinkapin Vaskikirjojen sivuille ja hankkimaan omat kappaleet sarjaa.

Minusta Avalonin luodit on Amberin kronikoiden paras osa, vaikka tavallisesti tämä arvonimi varataan Yhdeksälle prinssille. Tarina pääsee nyt täysillä käyntiin ja jatkuu vauhdikkaana viimeiselle sivulle asti. Zelazny on mestarillinen kertoja, eikä omaperäisestä kirjasta puutu tapahtumia.

Varjomaailmat ovat todella kiinnostava ajatus, ja Luodeissa niistä otetaan kaikki irti. Kahdessa seuraavassa osassa tarina polkee vähän paikallaan, mutta tässä kirjassa ongelmaa ei ole. Osa sarjan päähenkilöistä tavataan vasta nyt, Corwinin miekkataistelu Benedictin kanssa on yksi Kronikoiden huippukohdista.

Kokonaisuuden kruunaa Zelaznyn runollinen kielenkäyttö. Amber-sarja osoittaa, että fantasiakirjallisuus voi olla jotain muuta kuin vanhojen kaavojen toistamista. Kiitokset Vaskikirjoille siitä, että tämä klassikkoromaani on saatavilla suomalaisille lukijoille!