Myyttien lyhyt historia
Alkuteos ilmestynyt. Suomentanut Marja Haapio. Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Mitä myytit ovat merkinneet ja merkitsevät ihmiselle
”Ihmiset ovat luoneet myyttejä aina”, aloittaa Armstrong suppean mutta
kiehtovan johdatuksensa myyttien maailmaan: mitä ne ovat, miten ne ovat
kehittyneet ja miksi me yhä tarvitsemme niitä Hän kuljettaa meidät
paleoliittiselta kaudelta ja metsästäjien myyteistä aina 500 viime
vuoden ”suureen länsimaiseen muutokseen”, jonka aikana tiede on
työntänyt myyttejä syrjään. Myyttien historia on ihmiskunnan historiaa;
tarinamme ja uskomuksemme, uteliaisuutemme ja yrityksemme ymmärtää
maailmaa liittää meidät esi-isiimme. Armstrongin oivaltava ja ajatuksia
herättävä kirja on erinomainen ja tarpeellinen aloitus uudelleen
kerrottujen myyttien sarjalle.
Karen Armstrong
Karen Armstrong (s. 1945) on lontoolainen kirjailija ja radiotoimittaja. Läpimurtoteoksessaan 1981 hän kuvasi, millaista oli elää 1960-luvulla seitsemän vuotta nunnana katolisessa luostarissa. Armstrong ei sopeutunut itsenäistä ajattelua ja vastuutta vierovaan, rajoittuneeseen elämään.
Lähdettyään luostarista Armstrong työskenteli opettajana. Luovuttuaan virkaurastaan epileptisten kohtausten vuoksi Armstrong keskittyi kirjoittamiseen ja erilaisten ohjelmien tekemiseen.
Kirja-arvioita
Armstrongin 'Myyttien lyhyt historia' on hämäävä teos, sitä luulee helposti faktapitoiseksi tietokirjaksi, mutta tosiasiassa kirja on Armstrongin kokoama rypäs tietoja muista teoksista ja suurin osa kirjasta lienee kirjailijan aivan omia haihatuksia. Kirjassa näkyy aivan ilmiselvästi, että Armstrong ei ole koskaan saanut tieteellistä koulutusta eikä ole tiedemies vaan pelkkä toimittaja ja juontaja, joka on lukenut läjäpäin muiden kirjoittamia kirjoja ja niistä napsittujen referointien väliin hän suoltaa omia uskonnolislähetyksellisiä mielipiteitään. Teos on subjektiivinen, joten sitä ei voi tieteellisenä teoksena edes pitää ja rivien välistä tihkuu Armstrong ajatusmaailma niin vahvasti esiin, että vesittää kaiken objektiivisuuden. Armstrong kummallisesti sotkee myytin ja uskonnon toisiinsa ja ilmentää ajatusta että hyvä uskonto, paha tiede ja vierittää tieteen ja rationalismin niskaan syyn lähes kaikesta mahdollisesta ihmiskuntaa kohdanneesta onnettomuudesta. Hän on kuitenkin itse aivan hipi hiljaa uskonnon nimissä tehdyistä hirmuteoista. Parhaiten Armstrong amatöörimäisyys tulee esiin hänen sotkiessaan valistuksen ja noitavainot syyttäen tieteellisen maailmankuvan syntyä noitavainoista, vaikka tosiasiassahan valistus ja noitavainot ovat aivan eri aikakausien ilmiöitä ja noitavainoihin, kansan ja kirkon epävarmuuden purkaukseen, vaikuttivat kyllä enemmänkin puhdasoppisuuden aika ja uskonsodat kuin vähälukuisen tiedemaailman havainnot ja teoriat. Eniten minua pöyristyttää se, että miten kukaan voi vakavissaan pitää tällaisen teennelmän suoltajaa vakavasti otettavana "asiantuntijana". Suoraan sanoen täysi pettymys ja erittäin huono kirja. En suosittele laisinkaan, joten jättäkää teos suosiolla hyllyyn ja etsikää jonkun oikean tieteentekijän aiheesta kirjoittaa materiaalia. Arvosana: 4.