Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Jaana Nikula. Kannen suunnittelu: Jens Magnusson. Sidottu, kansipaperi.

MERI ANTAA JA MERI OTTAA

On säteilevän kirkas helmikuun päivä Roslagenin saaristossa Itämerellä. Anders, Cecilia ja heidän kuusivuotias tyttärensä Maja hiihtävät kotoaan Domaröstä läheiselle Gåvastenin majakkasaarelle. Jokin jäällä kiinnittää Majan huomion, ja tyttö kiipeää alas majakkatornista tutkimaan asiaa. Sitten Maja onkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Lumiselta jäältä ei löydy edes jalanjälkiä.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Anders palaa yksin Domaröhön. Tyttären käsittämätön katoaminen ja sitä seurannut avioero ovat ajaneet hänet pullon pariin. Paluu vanhaan kotiin vain pahentaa Andersin epätoivoa, kunnes hän eräänä aamuna löytää tuvan pöytään kaiverretun tekstin:

KANNA MINUT

Onko kyseessä julma pila vai viesti Majalta? Samaan aikaan kun viesti ilmestyy Domarössä alkaa tapahtua myös muuta merkillistä. Asukkaiden postilaatikoita tuhotaan, taloja palaa maan tasalle, ja joku tai jokin liikkuu äänekkäästi öisessä metsässä. Myös meri liikehtii levottomasti, kurkottaa kohti maata ikään kuin varoittaakseen domaröläisiä – tai ottaakseen omansa takaisin.

Ihmissatama on suuri tarina vihasta ja rakkaudesta, salaisuuksista, valheista ja magiasta. Se on kertomus meren mahdista ja ihmisen jatkuvasta kamppailusta itseään suurempia voimia vastaan.

Julkaistu
10.9.2009 (Gummerus)
Alkuperäinen nimi
Människohamn

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

104
92
87
74
69
52
40
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

2 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

5/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Ihmissatama on ihan ok kirja. Juoni on erinomainen, mutta toteutus jää uupumaan. Alku oli todella kutkuttava, varsinkin kun koko ajan odotti, että mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, varmaan jotain tosi jännää, loppuratkaisu on varmasti todella mahtava. Valitettavasti mitään näistä ei tapahtunut. Voi sanoa, että koko kirjan ajan sitä vain odotti, että todellakin jotain tapahtuisi. Myös loppuratkaisu oli jotenkin vähän pettymys. Se olisi voinut olla paljon jännempi ja pitempi.

Hahmoista sen verran, että hekin olivat jotenkin samanlaisia kuin koko kirja. Pettymyksiä. Kaikki olivat jotenkin niin kliseisiä. Anders, joka on menettänyt tyttärensä, on alkoholisoitunut, ja alkanut kuvittelemaan, että tytär on täydellinen jumalolento. Cecilia, joka jättää Andersin, koska ei kestä tämän juomista, ja on itse tyyliin täydellisyyden perikuva. Simon ja Anna-Greta, jotka ovat huolestuneiden vanhuksien roolissa ja yrittävät varoitella ja puhua järkeä Andersille. Yksikään hahmoista ei ole mielenkiintoinen, tai edes hyvä hahmo. Simon ja Anna-Greta, joihin on nähty eniten vaivaa, ovat loppujen lopuksi pelkkiä sivuhahmoja omissa tarinoissaan. Heistä olisi saanut vaikka mitä mielenkiintoista. Heidän menneisyytensä olisi voinut tarjota vaikka mitä, mutta kirjailija ei ollut osannut (tai viitsinyt) paneutua heihin kunnolla. Molempien tarina on pelkkää pintaliitoa, jotta voidaan taas äkkiä paneutua kirjan varsinaiseen tarinaan. Helvetti, Anna-Gretahan oli viinan salakuljettaja! Eikö siitä muka olisi voinut saada vähän enemmän irti!?

Mutta niin, palatkaamme jälleen kirjan arvosteluun. Lyhyesti sanottuna, kirja oli suuri pettymys. Olin odottanut takakannen perusteella jotain paljon parempaa. Ja varsinkin alun jälkeen odotukset olivat korkealla. Mutta valitettavasti jouduin pettymään, koska kirja ei ollut muuta kun vain pelkkää odottelua. Voi sanoa, että näin päivän lukemisen jälkeen, en edes muista moniakaan kohtia, vain koska siinä oli niin paljon täysin turhia ja tarinaan täysin sopimattomia kohtia. 

Mutta ei tästä sen enempää. Ehkä pääsen vielä yli kirjan tuottamasta pettymyksestä.

7/10

Tarina alkaa siitä, kun kuusivuotias Maja katoaa mystisesti meren jäällä jälkiä jättämättä. Kirjan ensimmäinen kolmannes on pitkälti pohjustusta nykyisille tapahtumille. Kirjassa kerrotaan laveasti kylän ja sen asukkaiden menneisyydestä - sekä muinaisesta historiasta että Majan isän, Andersin, nuoruudesta ja hänen sukunsa ja ystäviensä vaiheista. Menneisyydestä kertominen on melkeinpä välttämätöntä, jotta kylän nykyiset tapahtumat tulisi ymmärretyksi.

Kirja on tarina merestä ja sen voimista. Merellä on suuri vaikutus saaristolaiskylän asukkaisiin niin hyvässä kuin pahassa - meri ottaa palkkionsa vastapalvelukseksi antimistaan. Mystisyyttä tarjoaa mm. outo Spiritus toukka, jolla on kyky hallita merta. Kummittelu aihetta tuo menneisyydessä hukkuneet, jotka ilmaantuvat nykyisyyteen kosto retkilleen.

Paksun kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Kirjassa ei ollut sellaista vetovoimaa kuin Lindqvistin edellisessä kirjassa,Ystävät hämärän jälkeen. Ei kirja huono ollut, mutta lavea kerronta ei aina kiinostanut ja oli pidettävä taukoa lukemiseen. Ihan OK, vaikkakaan ei loistava. Arvosana 3+

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja