Kirjan dinosaurukset ovat kyllä pelottavia. Juuri sellaiset olennot ovat kaikkein pelottavimpia, jotka tiedetään olleen todellisia joskus ja uskomatonta ylipäätään, että tuollaisia eläimiä on joskus ollut maapallolla. Muistikuvan mukaan kirja on suunnilleen yhtä hyvä kuin edellinen osa Dinosauruspuisto.
Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Kartta: Sami Toivonen. Sidottu, kansipaperi.
Hillitöntä jännitystä, huikeita tieteen visioita
On kulunut kuusi vuotta Jurasic Parkin painajaisesta, joka murskasi tiedemiesten mielikuvitukselliset haaveet. Esihistorialliset pedot hävitettiin, Dinosauruspuisto tuhottiin, ja saari suljettiin yleisöltä.
Mutta nyt Costa Ricasta on alkanut kantautua huhuja valtavista tunnistamattomista eläimistä – jotain jäi sittenkin henkiin...
Kaaosteoreetikko Ian Malcolm matkaa tiedemiesjoukon mukana syrjäiselle Costa Rican saarelle. Toisellakin retkikunnalla on sama määränpää – ja omat suunnitelmansa dinosaurusten varalle.
Saarella tutkijoiden eteen avautuu maailma sellaisena kuin se oli kuusikymmentäviisi miljoonaa vuotta sitten, yhtä kiehtovana ja arvoituksellisena.
Vai avautuuko? Miksi saarella vilisee lihansyöjiä? Missä ovat vanhat yksilöt?
Alkuperäinen Dinosauruspuisto paljastuu vain kulissiksi. Epäonniset kokeet tehtiinkin tällä syrjäisellä saarella, jota nyt hallitsevat vapaana käyskentelevät petolaumat.
Kirjasarja
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ihan mukava jatko-osa ensimmäiselle dinosauruskirjalle! :)
Tämän kirjan tempo oli nopeampi, kuin ensimmäisen, joten lukeminen oli ainakin minulle jouhevampaa. Edelleen hämmentävää kuvailua ja ylimääräisiä asioita kohdissa, joissa ei olisi kaivannut keskeytystä itse juonesta, mutta se on vaan kirjoittajan tyyli toimia.
Dinosauruksista kiinnostuneelle suosittelen kyllä, kulttiteos.
Tämä kirja on selkeästi huonompi kuin edellinen osa. Dinosaurukset jäävät mielestäni hieman taka-alalle Jurassic Parkin arvoitusta selvitellessä. Kirjassa on tosin saatu hyvin selitettyä geneettiset tiedot maallikon ymmärtämin termein. Hieman kappalejaot ihmetyttävät, sillä osassa kappaleita niitä ei olisi tarvinnut.
Henkilöissä menin taasen sekaisin, aina sai miettiä kenen seurassa kukakin liikkui. Jotenkin kaikki hahmot jäivät kirjassa erittäin pinnallisiksi. Olisin itse ehkä jättänyt Kellyn ja Arbyn kirjasta kokonaan pois, sillä edellisessä osassa lapsia päätyi jo hengenvaaraan, eikä sitä olisi välttämättä tarvinnut toistaa. Sen sijaan olisin halunnut Alan Grantin mukaan myös tähän kirjaan. Hieman jäin myös miettimään, oliko tämän kirjan Harding edellisen osan Hardingin tytär.
Kirjan loppu jäi liikaa kesken, se olisi kaivannut jatko-osaa. Kirjan edetessä kysyttiin liian monia kysymyksiä, eikä viimeisillä sivuillakaan näihin saatu vastausta. Loppu oli vähän turhan hätäinen. Suosittelen kuitenkin kirjaa edellisen osan lukeneille, tarjoaa se kuitenkin vastauksia edellisen kirjan kysymyksiin.
