On mukavaa välillä lukea kirjoja Axin näkökulmasta. Kirja ei ollut juoneltaan mitenkään erikoinen eikä siinä tapahtunutkaan paljoa, mutta Axin ajatuksista ja tekemisistä oli mielenkiintoista lukea. Kerronta oli mukaansatempaavaa ja piti lukijan hyvin otteessaan.
Henkilöistä tässä kirjassa keskityttiin eniten Axiin. Hänen tietämättömyytensä ihmismaailman asioista tuovat kirjaan mukaan huumoria Marcon sanomisten ohella. Axin ja Tobiaksen välisen ystävyden kehittymistä oli kuvattu kirjassa hyvin. Muutenkin tässä kirjassa syvennettiin animorfien välejä Axiin, vaikka lähinnä Ax ja Tobias olivat pääosassa kirjassa.
Kirjan lopetus jäi mielestäni hieman kesken. Se ei loppunut töksähtäen kuten lähes kaikissa muissa sarjan kirjoissa, mutta se tuntui vain loppuvan kesken. Lisäksi olisin odottanut andaliittien salaisuuden olevan jotenkin kauhistuttavampi mitä se oikeasti on.
