Kirjan teemana on onnellisuus ja geenit. Nyky yhteiskunnassa onnellisuus käy yhä harvinaisemmaksi ja toisaalta myös tavoitelluksi olotilaksi, turvaudutaan pillereihin ahdistuksen poistoon tai arjesta selviytymiseen. Mikä tekijä tekee algerialaisen pakolaistytön Thassadit Amzwarin, poikkeuksellisen valoisaksi ja onnelliseksi, vaikka hän on menettänyt sodassa vanhempansa? Thassan poikkeavuus kantautuu tutkija Thomas Kurtenin tietoon, joka toimii ihmisrodun parantamisen puolestapuhujana geeniteknologian avulla.
Aihetta lähestytään geneettisen perimän ja evoluutionkin kautta. Muinaiset ihmiset, jotka joutuivat olemaan varuillaan erilaisten ympäristön vaarojen takia, eivät olisi selvinneet hengissä onnellisina, vaan stressi oli välttämätön selviytymiskeino. Muutenkin pessimisteillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä stressistä. Voiko olla liian onnellinen, haittaako se selviytymistä? Kuinka käy Thassan, kun hän joutuu "geenikaupan", median ja uskonkiihkoilijoiden riepoteltavaksi?
Geenien monistamista ja manipulaatiota tarkastellaan myös moraalin kantilta. Olisiko moraalisesti oikein, että voisimme valita, minkälaisia lapsia saamme.
Powers on uusi tuttavuus, eikä hänen tyylinsä ollut minulle ennalta tuttu. Teksti on jotenkin liian taiteellista makuuni ja en päässyt sinuiksi Powersin tyylin kanssa. Loppua kohti kirja kuitenkin parani, mutta koin tarinan yleensä ottaen kuivakaksi, vaikka teema jossain määrin kiinnostikin.
