Kirjan tapahtumat käydään lähitulevaisuuden Egyptissä. Yhteiskuntarakenne on muuttunut kaksijakoiseksi. Jäljellä on aidatulla alueella, Utopiassa, asustava eliitti ja ulkopuolelle jääneet köyhät. Keskiluokka on kuihtunut pois maailmantalouden mullistuksen seurauksena.
Rikkaiden ja köyhien välille on muodostunut ylitsepääsemätön kuilu, ymmärrystä ei ole vastapuolen elämää ja ihmisiä kohtaan. Väkivalta, raiskaukset ja huumeiden käyttö on arkipäivää molemmissa yhteiskuntaluokissa. Rikkaat tekevät näitä asioita tylsyyden karkottamiseksi, köyhät saadakseen helpotusta kurjuudesta. Eliitti kakaroille ei enää riitä pelkkä väkivalta ja huumeet, vaan adrenaliinia ja viihdykettä on saatava muilla keinoin – ihmismetsästys ulkopuolelle on uusi muotivillitys, mitä kaksi nuorta ryhtyy toteuttamaan.
Tarina kuvaa miten ympäristötekijät voivat muovata ihmisistä hirviöitä. Ihmisten arvostuksella ei ole mitään merkitystä, ei haluta ymmärtää toisia ja välitetään vain omasta hyvinvoinnista. Julmuus on oikeutettua, sitä ei koeta vääräksi, oppineisuus ei ole este hyväksikäytölle. Ilman unelmia ei voi tulla muutosta. Tarinassa Gabir on poikkeava yksilö, hänellä on unelma, hän haluaa jotain parempaa. Onko yksilön hyvillä teoilla enää merkitystä?
Kerronta on sujuvaa ja kirjan luki nopeasti. Karun tulevaisuuden kuvauksen ja luotaantyöntävien henkilöiden vuoksi, lukukokemusta ei voi sanoa miellyttäväksi. En pystynyt kuitenkaan eläytymään kirjan maailmaan siinä määrin, että se olisi tehnyt suurempaa vaikutusta.
