Jälkeen vedenpaisumuksen
Alkuteos ilmestynyt 1982. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Sidottu, kansipaperi.
Karrelle palanut saari Itämeressä 30 vuotta ydinsodan jälkeen. Koksiaavikoita ja digitaaliromua. Ihmiskunnan rippeet kivikauteen heitettyinä, vailla tulevaisuutta. Elinkelpoisia lapsia ei synny, sivistyksen on korvannut taikausko, yhteiskuntajärjestyksen kaikkien sota kaikkia vastaan.
Edvin on syntynyt pommisuojassa ja kasvanut väkivaltaisen miesjoukon orjana. Helvetillisissä oloissakin hän säilyttää elämäntahtonsa. Hän oppii parantajan taitoja Petsamolta, filosofilta ja entiseltä baseballtähdeltä, joka on myös linkki menneisyyteen. Hän rakastuu – mutta mitkä ovat rakkauden mahdollisuudet maailmassa joka soveltuu korkeintaan torakoille ja rotille?
”Jälkeen vedenpaisumuksen pitäisi määrätä pakolliseksi lukemiseksi kaikille kenraaleille ja muille ammattiupseereille, puolustusministereille ja muille poliitikoille, kaikille mielipiteenmuodostajille. Koska sillä on meille jotakin todella tärkeää opetettavana: ei ole olemassa mitään jälkeen – jälkeen ydinsodan.” – Sven Willner
Käännetty englanniksi After the Flood
P. C. Jersild
Per Christian Jersild (s. 1935) on ruotsalainen kirjailija. Jersild opiskeli lääkäriksi, mutta ryhtyi kirjailijaksi 1977. Jersildin teokset herättivät 1970- ja 1980-luvun Ruotsissa paljon keskustelua.
Sielun silmin (1980) on satiirinen romaani, jossa Jersild pohtii mitä on ihmisyys. Jälkeen vedenpaisumuksen (1982) on synkkä kuvaus ydinsodan jälkeisestä elämästä Itämeren saarella. Romaanissa Viideskymmenes vapahtaja (1984) 1700-luvun Venetsiassa elävä kirjuri tapaa erikoisen Magdalenus-nimisen miehen. Asetelma perustuu Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin kirjaan Pyhä veri, pyhä Graal (1982). Nerojen paluu (1987) tarkastelee ihmiskunnan historiaa erillisten kertomusten kautta.
Muita teoksia kirjailijalta P. C. Jersild
Kirja-arvioita
"Jälkeen vedenpaisumuksen" osoittautui pienen alkukankeuden jälkeen erittäin hyväksi kirjaksi. Alkuasetelma on mielenkiintoinen ja ydinsodan jälkeinen Itämeri on tapahtumapaikkana varsin erilainen useimpiin saman aihepiirin kirjoihin verrattuna. Päähenkilö Edvinin taustoista paljastuu sopivan kokoisissa paloissa lisätietoa, toisinaan pelkkinä sivuhuomautuksina tarinan edetessä. Myös useimmat muut kirjan hahmot ovat aidon ja elävän oloisia, jonka vuoksi ainakin itselläni heräsi halu tietää heistä lisää. Teos on inhorealistinen ja kaunistelematon kuvaus suuren tuhon jälkeisten ihmisten elämästä saarten erämaissa ja merellä eikä karuimpiakaan yksityiskohtia jätetä huomioimatta, mikä tekee kirjasta persoonallisen ja mieleenpainuvan. Ydinsodan vaikutuksista ympäristöön kerrotaan runsaasti, mutta tuhoon johtaneista syistä ei lopulta paljasteta kovinkaan paljon. Suomennoksen teksti on sujuvaa sekä miellyttävää luettavaa ja kirjan pituus on juuri sopiva. Lähes viiden tähden kirja, suosittelen lämpimästi.
Eletään ydinsodan jälkeisiä aikoja. Maailma on todella karu ja elämä ilotonta ja vaikeaa. Ihmisiltä puuttuu moraali ja he ajattelevat vain omia etujaan ja tarpeitaan. Kirjassa on muutamia iljettäviä kohtia ja elämisen kurjuus ja lohduttomuus oikein paistaa olemassa olollaan. Tarina kaikessa karmeudessaan ei jättänyt kylmäksi, vaan se teki ainakin minuun vaikutuksen. Silti en oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan.