Kolme
Alkuteos ilmestynyt 2014. Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Nidottu.
Jännäri joka naulitsee lukijan tuoliin – käännöskirjallisuuden syksyn tapaus!
Neljä matkustajakonetta putoaa samaan aikaan eri puolilla maapalloa. Syynä ei ole terrorismi eikä sää. Hämmentävän tragedian keskellä havaitaan pian ihme: kolmessa koneessa on kussakin yksi eloonjäänyt lapsi. Pelastustoimen ja koko maailman huomio nauliintuu neljänteen turmakoneeseen...
Kun media herkuttelee vuosisadan uutisella, pelastuneiden lasten oireilu koettelee lasten tilapäishuoltajia. Samaan aikaan vaikutusvaltaisen uskonlahkon julistama huhu leviää kulovalkean lailla: Lapset eivät valikoituneet sattumalta. Heidän outo käytöksensä ei olekaan trauman jälkioireita. Selittämättömien tapahtumien myötä yhä useampi alkaa toivoa, ettei neljättä eloonjäänyttä koskaan löydetä…
Käännöskirjallisuuden kuuminta huippua – paranormaalia jännitystä – edustava romaani koukuttaa paitsi juonellaan, myös rakenteellaan. Tarina kerrotaan journalistin kirjoittaman dokumenttiteoksen muodossa. Silminnäkijöiden, pelastustyöntekijöiden, hoitohenkilökunnan ja lasten uusien huoltajien lausunnot luovat hämmästyttävän illuusion todentunnusta!
Romaani herätti välittömästi kansainvälistä kiinnostusta ja sen käännösoikeudet on myyty 23 maahan vain pienen näytteen perusteella. Romaanista on tulossa myös tv-sarja.
"Joudut muistuttamaan itsellesi, että tarina on keksitty." – Amazon / Best Book of the Month
"Monipuolinen toteutus tekee tuhdista kirjasta nopealukuisen." – Helsingin Sanomat
Sarah Lotz
Sarah Lotz (s. 1971) kasvoi Wolverhamptonissa Englannissa. Hän kävi jonkin aikaa taidekoulua, mutta muutti 1980-luvun lopulla Pariisiin. Ranskasta Lotz matkasi Israeliin ja sieltä puolisonsa mukana Etelä-Afrikkaan. Erottuaan ja muutettuaan Kapkaupunkiin hän alkoi työskennellä käsikirjoittajana yhdessä ystävänsä, tulevan kirjailijan Lauren Beukesin kanssa. Vuonna 2015 Lotz muutti takaisin Britanniaan.
Kirja-arvioita
Mulla meni ikuisuus että sain luettua tän loppuun! Tosin oma elämä vähän puski päälle. Mutta tosiaan. Itse kirja oli juonellisesti tosi kiinnostava. Aluksi hämmennyin vähän kirjoitustyylistä kun ennen en tälläiseen ole törmännyt. Tässä oli kauheesti huomioitavia juttuja, ja olenkin sitä mieltä, että pitää lukea uudelleen vähän lyhyemmällä aikavälillä, ehkä jotain uutta aukeaisi vielä. Itse löysin tästä kuitenkin ihan semisti jollain tavalla karmivia piirteitä, en pelottavia mutta karmivia. Kaiken kaikkiaan tää oli tosi hämmentävä kokemus, en oikeastaan osaa sanoa tästä paljoa. Jollakin tavalla tykkäsin. En silti tiiä.
Lähtötilanne on kiinnostavin vähään aikaan, sen johdosta olin aika pettynyt siihen että kirja ei oikeastaan toiminut kovin hyvin. Kerronta etenee journalistin kokoamien haastattelujen ja tietojen avulla, ja jää vähän turhan kaukaiseksi. Kirjassa on hyvin vähän oikeasti pelottavia hetkiä ja ne kerääntyvät pääasiassa loppupuolelle. Jännitystä kyllä rakennetaan ihan onnistuneesti, mutta sitä ei viedä tarpeeksi pitkälle eikä tarpeeksi lähelle. Kirja on ihan kiva, mutta kun katsoo sen arvosteluja se jättää kyllä oikeastaan kaikki lupaukset täyttämättä.
Hämmentävä. Sekava. Mielenkiintoinen. Kirjan edetessä omituiseen rakenteeseen tottuu, ja ainakin minä pidin siitä. Vaikka kovasti pidinkin kirjasta, löytyy siitäkin puitteita. Olisin kaivannut jotain jännittävämpää. Tässä en missään vaiheessa huomannut sydämeni tykyttävän normalia nopeammin.