Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

Suomentaneet Matti Rosvall ja Markku Sadelehto. Esipuhe ja jälkisanat: Markku Sadelehto. Sivulla 340 virheellisesti mainitun artikkelin Huomioita kauhutarinoiden kirjoittamisesta suomentaja on Matti Rosvall. Nidottu.

Sisällys:

• Medusan lonkerot (Medusa's Coil, 1939) (Zealia Bishopin kanssa)
• Riivattu kirkonmies (The Evil Clergyman, 1939)
• Viimeinen koe (The Last Test, 1928) (Adolphe de Castron kanssa)
• Sukuhauta (The Tomb, 1922)
• Hautakummun salaisuus (The Mound, 1940) (Zealia Bishopin kanssa)
• Oliivipuu (The Tree, 1921)
• Huomioita kauhutarinoiden kirjoittamisesta (Notes on Writing Weird Fiction, 1934) (essee)
• Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa (Supernatural Horror in Literature, 1927) (essee)
• Muutamia merkintöjä mitättömyydestä (Some Notes on a Nonentity, 1933) (essee)
• Miehuullisuuden renessanssi (The Renaissance of Manhood, 1915) (artikkeli)
• Vuosisadan rikos (The Crime of the Century, 1915) (artikkeli)
• Viinakset ja niiden ystävät (Liquor and Its Friends, 1915) (artikkeli)
• Vanha Englanti ja ”väliviivat” (Old England and the "Hyphen", 1916) (artikkeli)

H. P. Lovecraft (1890–1937) oli kulttihahmo anglosaksisessa kauhukirjallisuudessa. Hänen novelliensa aihepiiri ulottuu haudanryöstäjistä kuolleiden henkiin herättäjiin ja Uuden Englannin takametsien ihmissyöjistä muinaisiin hirviöihin Atlantiksen raunioissa valtameren pohjalla. Lovecraft loi Cthulhu-mytologian, johon useat myöhemmät kirjoittajat ovat kirjoittaneet jatkoa.

H. P. Lovecraftin koottujen teosten kuudes ja viimeinen osa sisältää ennen suomentamattomia novelleja, joissa useissa on Cthulhu-viittauksia. Osa niistä on yhteistyönovelleja ja osa Lovecraftin omia. Mukana on myös kaksi esseetä, jotka käsittelevät kauhukirjallisuutta ja sen kirjoittamista sekä yksi omaelämäkerrallinen kirjoitus. Siinä Lovecraft paljastaa omat suosikkinsa laajasta tuotannostaan. Lisänä on myös neljä hänen lehtiartikkeliaan, jotka valottavat hänen ultrakonservatiivista arvomaailmaansa.