Tuomas Vitikka
Tuomas Vitikka: Romaani. Uusintajulkaisut teoksessa Kootut teokset IX. Otava 1928; teoksessa Routavuositrilogia, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1998.
Eino Leinon (1878–1926) romaani Tuomas Vitikka ilmestyi vuonna 1906. Leino tunnetaan erittäin arvostettuna runoilijana, mutta häneltä on ilmestynyt myös muuta tuotantoa, parikymmentä teosta, joihin kuuluu romaaneja, kertomuksia ja novelleja. Romaani Tuomas Vitikka ilmestyi aikaan, jolloin Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaa kavensivat tietyt venäläistämistoimet ja vuoden 1905 jälkeen oli suurlakon jälkeinen ns. routavuosiaika, johon aikaan myös romaani liittyy. Siinä käydään 1900-luvun alun poliitis-, aatteellis- ja tapahistoriallisten tapahtumien kirjoa läpi ja ovat siinä suhteessa hyvin merkittävä lähdeaineisto, koska Leino pureutui proosatuotannossaan ajan yhteiskunnallisiin tapahtumiin lähes poliittisina kannanottoina, ja Leinon tavalla kärjistäen sekä tuoden siihen omaa satiiriaan. Leinon elämäkerran kirjoittaja, L. Onerva käytti kaikista kolmesta Leinon tuohon aikaan ilmestyneestä teoksesta yhtesinimitystä routavuositrilogia. Noihin teoksiin kuului Tuomas Vitikan lisäksi Jaana Rönty ja Olli Suurpää. Leino itse on kuitenkin tehnyt kaikki nämä teokset itsenäisiksi, omiksi romaaneikseen. Tuomas Vitikassa kuvataan suvusta etääntynyttä nuorta Tuomasta, joka on nimensä mukaisesti epäilijä ja jyrkän linjan edustaja. 1880-luvulla huipussaan ollut realismi oli vuosisadan vaihteeseen tullessa muuttunut niin, että se, mikä realismin aikaan oli kaiken ulkoisen todellisuuden tarkkaa havainnointia, niin nyt oli muuttunut psykologiseen suuntaan, jolloin asioita havainnoitiin enemmänkin yksilön sisäisen elämän kautta.
