Wayward Pines: Salaisuus

Wayward Pines -trilogian toinen osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen osa. Tai sitten petyin ensimmäiseen osaan niin paljon, että laitoin odotukset matalalle tämän osan suhteen. Mutta yhtä kaikki, positiivinen yllätys. Kirja oli nopeasti luettu, ja helposti nielty. Tässä tarinassa ei ollut mitään vaikeaa; se oli hyvää ajankulua ja se jopa koukuttikin aika ajoin. Kirja lähtee liikkeelle siitä mihin ensimmäinen osa jäi ja aika nopeasti etenee sitten siitä. En ollut ihan varma, että miten se etenee, joten iso plussa siitä. Tosin, kun päästiin selvälle tarinapolulle, loppu oli kohtalaisen arvattava, mutta se ei häirinnyt. Ihan loppu oli sitten gliffhanger vikaan osaa (jonka aion lukea aika nopeasti tämän jälkeen). Hiukan nitisen siitä, että sarjan eka osa oli selvästi oma kokonaisuus, mutta toinen kirja oli sitten jo selvästi jatkuvajuonisempi. Miksi koko sarja ei voinut olla tällainen?