H. P. Lovecraftin koko novellituotannon suomentamisen jälkimainingeissa Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia on toinen julkaistu antologia Lovecraftin lähteillä ohella. Kokoelman teemana on esitellä Lovecraftin ihailemia kirjailijoita, joita hän mainitsi esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Samaan teemaan liittyen ilmestyi jo vuonna 1994 antologia Haudantakaisia, jonka novellivalinnat ovat paremmin mieleeni. Haudantakaisia on laadultaan tasaisempi kuin Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia. Lukuun ottamatta John Buchmania ja Hanns Heinz Ewersiä, kaikilta kokoelmaan valituilta kirjailijoilta on suomennettu enemmän tai vähemmän novelleja muissa 90-luvun antologioissa.
Markku Sadelehdon esipuheen jälkeen kokoelman aloittaa Algernon Blackwoodin pitkä novelli Wendigo, missä synkkä metsä toimii kauhutunnelman näyttämönä. E.F. Bensonin Hornansarvi novellin kauhun aiheuttaja on eläimellinen otuslaji, joka muistuttaa ihmistä. Bensonin tarinoissa esiintyy usein joku inhottava, niljakas otus. Walter de la Maren Erakko kertomuksessa satunnainen ohikulkija joutuu kummallisen herra Bloomin vieraaksi. M. P. Shielin kertomus Xelucha on sekava ja hankala luettava. Antologiassa Paha vieras suomennettu Jylisevä talo on parempi, mutta helposti omaksuttava tarina ei ole sekään. M. R. Jamesin Apotti Thomasin aarre on osittain takaperoisesti kerrottu arvuuttelutarina, jossa paljastetaan pikkuhiljaa tilannetta mihin oli päädytty.
Hienoa, että Machenin kuuluisin kertomus Suuri jumala Pan viimein suomennettiin. Novelli on innoittanut Lovecraftin ohella muitakin myöhempiä kirjailijoita, kuten Stephen Kingiä. Se on usean ihmisen kertoman pohjalta kurottu tarina, jossa alussa tehdään hirveä ihmiskoe, jolla tulee olemaan kauheat seuraamukset. Kelpo kokoelman päättää Hans Heinz Ewersin Hämähäkki, jossa mies tiirailee ikkunastaan vastapäisen talon outoa naista, johon hänellä kehkeytyy pakkomielle ja merkillinen yhteys.
